Ei kai siinä auta ko myöntäminen. Jämälankavillasukkajoulukalenteri imaisi mukaansa, tavallaan kauheen kiva ja ärsyttävä juttu kun pitää/saa neuloa vain tietyn kerrosmäärän päivässä. Silloin kun ei oikein hotsittaisi, saa aikaan ihan vaan siksi että ei tarvi ko jokunen kerros. Ja sitten ne kerrat kun fiilistelee metallisten puikkojen päällä sulavasti lentävästä langasta, oikein harmittaa kun kerrokset tulee liian äkkiä.
Huomasimpas senkin, että Ravelryyn on tullut liityttyä vuonna 2012, vaikka vasta tänä vuonna olen oikeasti alkanut sitä käyttää aktiivisemmin. Mitä nyt vieläkään kovin hurjaa käyttöä ole, mutta sentään jotain projekteja sielläkin :). Ja mitä hyväntekeväisyyksiin tulee, ekana mieleen noussut Roosanauha vei voiton, joskaan langan väri ei ehkä se ihan osuvin ollutkaan, mutta jämistä passelein. Linnanjuhlia katsoin tsäkällä kolme minuuttia, ja ekana silmille pärähti hyvin tummaan sinertävän liilaan pukuun pukeutunut leidi kilpaa rouva Haukion kanssa, ja koska kummankaan puvun väristä lankaa ei suoriltaan löytynyt, valitsin vähän siltä väliltä. Tumma liila piti kuitenkin nyysiä koskemattomasta kerästä, mutta niin vähän uumoilinkin käyvän jossain välissä pakosti. Lämpöä oli alkuillasta mittarin mukaan kuusi astetta, ja ainoa oikeasti lähelle liippaava lanka on jo samaisessa sukassa käytössä, joten valitsin seuraavaksi lähimmäs osuvan minttuisen Ciao Trunten. Se vaan sattuu olemaan 100% villaa eikä yhtään tekokuitua vahvikkeena, joten saas nähä kui se käyttäytyy jalkaterässä. Nooh, ehkä se noin laihana raitana menee :). Oikeasti sukanalkujen kokoero ei ole aivan noin hurja, mutta kun A-sukka on vielä sen verran pieni ettei se suostu edes väkivalloin pysymään koivennokassa ilman, että rullaantuu aika voimakkaasti. Ja vähän löysemmin siinä muutenkin, ni hieman huijaa.
Ja kai mää oon alani löytäny, ku oli muka hirveen hauska verottajan luento Pasilassa Eteran järjestämillä PHP-päivillä. Kyseessä luontoisedut ja spesifimmin asuntoetu, jossa on jaoteltu koko Suomi eri alueisiin ja sitä kautta rahallisiin eroihin, Helsingistä on vaan vaivaiset neljä aluetta... Ja viimeinen on sitten "muu Helsinki", ja jonkun kysyessä mitä se käytännössä tarkoittaa, verottaja naurahti että no oikeastaanhan se on Sipoosta nyysitty alue. Nauroin ääneen. Ei näin.
Perjantaina oli duunin pikkujoulut. Siitä otsikko, ei tässä muuten niin jouluista ole. Levottomasti menneen päivän lopulla vatkailin pikeerin piparinkoristelua varten, ja yllätyin positiivisesti Dr. Oetkerin geeli-väreistä. Sai aika voimakkaankin värin! Mutta en sitten pipareista kuvaa napannut, ehkä parempi niin. Alottelun eli lievän (punkku)glögi-yliannostuksen jälkeen siirryttiin ravintola Pastor'iin Erottajalle. Luvassa viiden ruokalajin ateriointi viineineen. Alkudrinksutkin innostuttiin tilaamaan, omani oli vallan herkullinen.
Kurkkuviipale oli taiteiltu paikalleen pienellä pyykkipojalla. Hetken harkitsin ottavani sen jopa talteen, mutta sitten tulin järkiini. Annoksista en sen kummemmin jaksa laitella kuvia, olivat jaettavia joten useimmiten ne oli jo jaettu sotkuisesti omille lautasille ennen kuin olisin tarttunut kameraan :D. Jälkiruoka oli kyllä aika ihanaa, vaikka useimmiten crème brûlée (kyllä, tarkistin googlesta mitä hipsuja ja hattuja kirjainten päälle pitäisi kai tulla) on aivan liian makeaa mun suuhuni. Sen kanssa oli itsessäänkin hyvin makeaa Tokaji-viiniä Unkarista, joka kuin ihmeen kaupalla sopi a-i-v-a-n mielettömän hyvin yhteen.
Kermavanukkaassa maistui etäisesti lime, härpäkkeenä oli hienona rouheena pistaasia (upea väri) ja haittona kookoslaskuja. Päällä kelli muikea kookos-sorbettipallo (aika jäätelömäinen kylläkin, mutta kai se silti enempi sorbettia oli). Ihan uskomaton setti. Nam.
Niin hyvää, että suuriruokainen talouspäällikkömme sai viideltä jämät. Tarjoilija kysyi "how do you explain this" (englantilainen kun oli), ja mua nauratti.
Sunnuntaina, kotoisan Suomen 98. itsenäisyyspäivän kunniaksi kävin hakemassa peri-suomalaista krapularuokaa, koska pystyy.
Eipä se kummoiselta näytä, mutta oli vaan niin jumpen hyvää. Ei tsiisus. Nälkäisenä menee mikä vaan :D. Ainakin tonnikala, punasipuli, oliivi ja feta.
Saimmää tänään tikuteltua mammalle tulevia kahlittujakin vähän eteenpäin. Ne vaan vähän tökkii puisilla puikoillaan, ainakin noiden metallisten jälkeen. Mut taitaa ne ehkä jouluksi valmistua :). Ja koska päätin taas pyhästi luvata olevani kiltisti ensi viikonlopun, taidan leivonnan lomassa vähän neuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!