Synttäri-raitaa

Hyvä ystäväni täyttää tänään vuosia, joten pitihän sitä vähän jotain neuloa.. Notta hyvää kesää näiden villasukkien kans :D.

Koko n. 39

Langat Fabelin printtiä vai mitä se on, guacamole ja joku punanen

Puikot 2,5 mm

Menekki 69 g

 Raidoitin kahta Fabelin kirjavaa lankaa. Vaikka toinen keristä olikin pääosin vihreä, sisälsi se aika paljon keltaista ja oranssia. Paikoin molemmissa langoissa oli hyvin samanlaisia sävyjä samaan aikaan meneillään (varsinkin tokassa sukassa), ja sukat onkin melkoisen lämpimät väreiltään. Eipä toi vihreekään mikään kolkko tai kylmä väri ole, mutta ju nou.

Kerät on niin kirjavat jo yksinään, että vitsailtiin joskus viime syksynä ehkä että niistä pitäis kyllä tehdä räsymatot. No, sitä saa mitä tilaa... Kaveri tykkää siitä vihreästä kovasti, ja jos en olisi jo pakannut kaikkia lankoja säkkeihin, onkisin sieltä vielä lisukkeeksi pakettiin kerän tai kaksi tai montako niitä nyt enää onkaan jäljellä. Ei niitä kyllä montaa ole. Onkohan sittenkään edes yhtä kokonaista?

 Raidat ovat kolme kerrosta kerrallaan, enkä todellakaan alkanut pätkimään lankoja niiden välillä. Kiepauttelin aina ympäri toisiaan. Mutta ainakan siitä joku jälki jää, ja yllä yritänkin kuvata miltä kerroksen vaihtumiskohta näyttää päältä ja nurjalta. Kohta menee sisäsyrjällä, niin ei näy sillai ulospäin liikaa. Eikä sauma tunnu jalkapohjassa. Toivottavasti ei tunnu jalan sivussakaan.

Aika veikeän näköistä nurjana. Pitäisköhän tehdä jotku sukat joskus nurjana? Tai miksi sukat, menis ne lapasissakin. Tai kämmekkäissä.

Kirjoitin tämän postauksen jo viikon alkupuoliskolla, mutta ajastin päivittymään vasta nyt koska en halunnut sukkien paljastuvan etuajassa. En usko kaverini lukevan tätä blogia juurikaan (seuraa pikemminkin insta-tyyppejä kuin lukee blogeja), mutta en halunnut ottaa riskiä.

SNY kevät 2016 - toukokuun paketti!!

Voi juku!

Johan oli paketti. Ai että sekosit lankojen kanssa? Peräti viisi kerää ihanaisen pehmeää Dropsin Alpaca mixiä, sitä ihanaa elävää vihreää jota ostin joskus vuosia sitten (kaikki neulottu jo!). Drool, mitähän näistä tekis... Mikäli kaveri ei ihan totaalisesti ole vihreää vastaan (se kun tuppaa itse pukeutumaan lähinnä mustaan), näistä neuloutuisi jotain unelmapehmeää pikku syysvaaville!

Avaimenperä on aikas mahti, ja vähänkö ihmettelin että mistä oikein oli kyse kun perjantaina tuli kirje jossa oli metallilenkki juurikin tuota sydäntä varten. Paketin saapumisilmoitus kun tuli vasta maanantaina :D.

Ja tuossa muovirasian vieressä on pikku minigrip-pussissa mahtavia hand made -merkkejä, joita voi kursia tekeleisiinsä kiinni ^^.

Ohjeet täytyy kyllä ottaa kokeiluun, oisko syksymmällä kämmekäspaja taas pystyssä! Ja huivin kuviota voi ihan varmasti soveltaa vaikka ja mihin muuhunkin, mutta veikkaan siskontytön ehkä tykkäävän kaulahuivista, ois jo yksi lankakin mielessä...

Kiitos ihanasta paketista! Ei tarttunu heilaa Antibesista, mut jos tarpeeksi heiluttelen tota avaimenperää niin lykästäisköhän sillä... ;) 

Ps. Suklaa oli hyvää!

Vähän isompaa speksiä tämän hetkisistä tunnelmista. Muovilaatikossa on loput langat kun vielä löytyi yksi säilö ja jätesäkit oli jo napakasti kiinni. Lankoja siellä tosin on aika vähän, laatikon pohja on täynnä käsityölehtiä ja -kirjoja. Myös alpacat päätyi laatikkoon odottamaan uutta kotia.

Sillä.

Eilen saapuivat muuttofirman lainalaatikot.

Ja sitten äiti tuli vähän kylään.

Nyt keittiön kaapit onkin jo aika tyhjillään.

Lattia sen sijaan alkaa olla jo täynnä kaikenlaista laatikkoa ja säkkiä ja nyssäkkää.

Ja ne pinot ja keot senkus kasvaa tämän viikon, kunnes kaikki on paketissa.

Apua!

Noo, ei tätä kaaosta tarvitse katella kuin viikko. En vaan yhtään tykkää kun pitää joka askeleella väistää jotain rojua ja laatikkoa. Eikä mun heinäallergiani slash pölyherkkyyteni ainakaan parane tässä pölypilvessä.

Sunnuntaina käytiin kaverin kanssa testaamassa tuleva lähinepalilaiseni. Toki se on ollut kaverin lähinepalilainen siitä asti kun se aikaisemmin keväällä siihen aukesi. Ei se Malmin Makalua voita, mutta ei ollut kyllä missään määrin huonokaan. Hinnat eivät ole ehkä ihan opiskelijabudjettiin soveltuvaa (ainakaan kovin usein käydessä), mutta ehkä sillä saa vastineeksi aika hyvää ruokaa!

Oma annokseni saattoi olla menun edullisimmasta päästä, mutta kun teki niin kovasti mieli testata linssisörsseli. Eikä kyllä pettänyt. Vetelin koko satsin ja melkein koko naan-leivänkin! Tsiisus...

Ja päivän lopuksi pieni kuva-arvoitus. Tai en tiedä onko se mikään arvoitus kylläkään. Oli mitä ilmeisimmin kisastudio toimistolla sunnuntaina, kun taukohuoneen pöydällä nököttää - kyllä - jätesäkkiin taiteiltu folio-mikälie täynnä sipsejä ja nachoja. Jep.

Pegomas - Cannes - Antibes - Nizza - Monaco

Lähtö ennen kukonlaulua.

 Vuokra-autoon mahtui just ja just seittemän ihmistä ja shit-load matkalaukkuja. Niitä oli sylissä ja jaloissa ja korvassa ja missähän vielä. Mutta noi näkymät <3

 Villa oli aika upea. Ahdas näin monelle, parhaimmillaan siellä oli samaan aikaan 17 aikuista ja yksi nelivuotias.

 Villa oli rinteessä, joten joka pirun retken päätteeksi sai kiivetä kyllästymiseen asti.

 Pegomasin kylälle käveli parisenkymmentä minuuttia. Suloinen pikku kylä, joka tarjosi onneksi myös ainakin yhden wifillä varustetun kuppilan, joka pelasti keskiviikon työpäivän. Sähköiselle tilitoimistolle on jokseenkin haasteellista tehdä töitä ilman nettiä...

Kävin pulahtamassakin kerran. Hyisen kylmää oli, ainakin silloin keskiyöllä. Mutta piti tonne valaistuun altaaseen päästä.

 Sen kerran kun netti toimi ja aurinko paistoi samaan aikaan!! Terassille koneen kanssa kirjanpitoja takomaan.

Cannesiin oli villalta puolen tunnin bussimatka. Reissu maksoi 1,50 € suuntaansa, eli saattoi huristella vaikka kuinka paljon! Filmifestivaalitkin alkoivat keskiviikkona. Julkimoita ei kuitenkaan bongattu.

 Tehtiin me ihan töitäkin, workshop meneillään kuvan yläkulmassa. Tosin työpäivä jäi jälleen vähän lyhyeksi kun eihän se netti nyt vaan jaksa puksuttaa. Suunta siis Cannesiin :D.

Sieltä löytyi fiftari-henkeä uhkuva jäätelöbaari, pitihän sitä nyt maistaa.

 Ja kun suurin osa porukasta oli karannut Cannesin yöhön, löytyi mun kengät aamulla pihalta. Minne lie olivat matkalla.

 Torstaina käytiin kylällä syömässä vähän juhlafiiliksillä.

 Perjantaina huristeltiin päivän päätteeksi Monacoon. Oisko ollut puolisentoista tuntia Cannesista, ei kyllä ehkä ihan niin pitkään.

Siellä vaan onnistui olemaan jotkut Grand Prix Historique -ajot eli puoli kaupunkia oli aidattu eikä esim. rantaan päässyt ollenkaan. Tai ei ainakaan jaksettu etsiä mitään piilotettua reittiä. Vähän jäi pettymykseksi, mutta toisaalta olihan se aika upean näköinen kaupunki. Vaan ei siellä kyllä mitään tekemistä oikein ole.

 Lauantaina eli viimeisenä kokonaisena päivänä suunnattiin työkaverin kanssa jo heti aamusta liikkeelle. Oltiin kuultu, että Antibes olisi hieno paikka, rannikon vanhin kaupunki ja niin pois päin.

 Venesataman vesi oli niin hulppean sinistä, ettei tosikaan. Yritin ottaa kaloista kuvaa, mutta eihän siinä auringonpaisteessa erottanut mihin kamera sihtas.

Cannesista vain kymmenen minuutin junamatkan päässä... Parasta ikinä koskaan! Antibesin vanha kaupunki on sanoin kuvaamattoman ihana. Siellä olisi voinut pyöriä ihan koko päivän. Ja käydä vähän biitsilläkin. Aivan ihania pikku putiikkeja, eikä sitä perus turistiroinaa vaan ihan oikeita juttuja. Juustokauppoja, hattuliikkeitä, taiteilijoiden työpajoja, ja tottakai aivan ihanat markkinat. Sinne haluan kyllä uudestaan <3

 Antibesista jatkettiin junalla Nizzaan, joka olikin sitten jo ihan valtavan tuntuinen paikka. Piiiitkiä rantoja, vilkkaita katuja. Vanha kaupunki oli sokkeloinen kapeine katuineen, ja valitettavasti joka nurkan takaa löytyi just joku turistiroina-kauppa. Mutta olipa siellä hirmuisesti hyvän näköisiä ravintoloita (niitä muuten riitti Antibesin vanhassa kaupungissakin). Mentiin yhteen työkaverin kanssa, ja naurettiin vaaallltaville risotto-lautasille. Siis sellaiset uunivuoat suurin piirtein. Jättikatkarapuja ja kampasimpukoita. Ensimmäisiä en ole juurikaan syönyt, jälkimmäistä maistoin ensimmäistä kertaa. Hyvä kokonaisuus. Harmillisesti taivas tummeni ja lopulta repesi sateeseen, ja loppuilta tallattiinkin sitten märissä kengissä. Onneksi ei jouduttu Cannesissakaan venailemaan ku vaivaset kaksi tuntia bussia, kun edellisestä vilkkui takavalot kun saavuttiin ja seuraava jätti vuoron välistä...

Mutta hei. Nää maisemat. Vau.

Helatorstai

Sain kerittyä loputkin tukuwoolit viime viikonloppuna. Saa nähdä, syntyykö niistä ikinä iholle kelpaavaa tuotetta. Niin on karheeta, että huh.

Töissä aloitti uusi harjoittelija, ja käytiin maanantaina isommalla porukalla lounaalla. Kiva tapa toivottaa ihminen tervetulleeksi ja tutustua. Ja koska Salve joutuu siirtymään tiloistaan, täytyy siellä käydä niin pitkään kuin iloa riittää. Vaikka aika vähän mä nykyään käyn lounaalla, helpompaa ja halvempaa tuoda omat eväät. Mutta sillon tällön :)

Eilen illalla löytyi Aleksis Kiven kadulta syviä mietteitä.

Ihanaa se on tämäkin. Voi itku sentään. Kävin kotimatkalla vähän lankakauppa Snurressa, ja tämä unelmaisen pehmyt Malabrigo sock merinolanka täytyi yksinkertaisesti kotiuttaa sieltä hyllyltä.

Oisko hyvä yhdistelmä? Vaikkapa Tailwindiin? Joku vähän leveämpi vai onko se nyt sit missä suunnassa puhuttuna leveyttä ja millon syvyyttä (?) malli ois ehkä enemmän mieleen. Tailwind on kovin pitkä, mutta ei sitten leveimmästä kohdastaan kovin kummoinen. Voi se olla hyväkin.

Sisäpihallekin on tullut kevät. Tai ei toi mikään piha ole, kummallinen tuulitunneli josta käydään kaikkiin kolmeen rappuun sisään.

Ja vaikka meinas olla vähän tukka kipeä tänään, onneksi kaveri houkutteli keskustaan seuraksi. Niinpä olen jälleen yhden mekon uusi omistaja (maksoi hikiseen 15e, hyvää kuvaa en tokikaan saanut). Ja ruokaa käytiin nauttimassa Oficinassa citykäytävässä. Latino-makuja. Itse valitsin quinoa-kasvispihvin, jonka lisukkeena tuli hiiligrillissä grillattua suippopaprikaa ja miniluumutomaatteja, ja kaverin kanssa jaettavaksi keskelle pöytää tuli lohkoperunoita, avokadomössöä ja salsa verdeä. Quinoapihvi oli enemmänkin pihvin muotoon aseteltua pehmeää sörsseliä, mutta ei kuule haitannu yhtään. Maku oli hyvä, lisukkeet mahtavat, soosissa löyty potkua, avokadomössö sitten vähän jäähdytteli ja kokonaisuus oli oikein maukas. Ei lainkaan huonommin sijoitetut parikymppiä. Menisin toistekin!

Mitään ei ole valmistunut sitten raitaseppojen. Puikoilla on kyllä parikin proggista, toiset on keskeneräiset urhot ja toiset on tavallaan ehkä vähän ylläriä. Tai siis, en halua että ne paljastuu ennen aikojaan. Jos vaikka päätyisivät jollekin tutulle. 

Ja keskeneräistä tarttee nyt ollakin, sillä sunnuntaina lähetään sinne Nizzaan! Kova ois tarve nukkua menolennolla, vaan kattotaan nyt saako torkahdusta kummempaa aikaan. Väsyneillä silmillä tuskin kovasti saa neulottua, mutta mukaan on saatava silti. Ja varmaan siellä iltaisin kaipaa vähän tekemistäkin. Voi juku, alkaa jännittää!

Huhtikuun #raitasepot

Niin se vaan vierähti jo vuoden neljäs kuukausi!

Töissä riitti kiirettä tilinpäätösten ja muiden juttujen parissa, tällä viikolla tasan perjantai oli vajaa päivä, kaikki muut päivät taottiin ylitöitä. Tai, liukumahan meillä on käytössä, eli ei ylityökorvauksia... Mutta koska saldo on aika kiitettävästi plussalla, saa pidettyä vähän saldovapaata jos vaan osuu yksiin töiden kanssa :).

Töistä puheen ollen, perjantaina oli toimistolla yhteinen vappubrunssi! Kaikkea ne meidän ihanat neidit jaksaa järjestää! Toimistotilat jaetaan Gapps Oy:n kanssa, ja meno on hyvin rentoa kuten näkyy. Meillä ei pönötetä! Voi juku, mulla kävi kyllä ihan huippu munkki kun pääsin tonne harjoitteluun ja sittemmin töihin. Niin mieletön munkki. Mmmm, munkkeja...

Raitaparini vika vihje (perjantaille, teema jatkuu) potki käyttämään viimeksi ostettua lankaa, joten oli pakko keriä. Menin perjantaina illemmasti porukoille saunomaan, ja siinä saunan lämmetessä pistin äitin töihin. Mulla on selkeästi kireämpi käsiala jopa vyyhtejä keritessä :D. Vyyhdeillä kun oli sama määrä lankaa, ja kokoero silminnähtävä. Lanitium ex machinat oli kyllä niiiin herkullisen värisiä, mutta liekö johtuen sitten värjäyksestä vai mistä, langan tuntuma on yllättävän karhea.

Tänään sitten heräsin jälleen ärsyttävän aikaisin, mutta sainpahan jo aamupäivästä alettua leipomusteni kanssa. Tutulla, hyväksi havaitulla ohjeella voi loihtia eri makuisia herkkuja. Tänään vuorossa sitruunalla ja limellä mausteltuja, mukaan nakkasin loput valkosuklaanapitkin. Tummissa sitten taloussuklaata, nutellan tyyppistä levitettä ja hasselpähkinöitä. Suolaistakin oli saatava, joten kikkailin teeleipätaikinasta kaulittavan version, jonka pinnalle levitin pestoa ja fetaa murustettuna, sitten vaan rullalle, vuokiin ja uuniin. N-A-M. Kävin tuossa illalla nakkaamassa kantapaikkaani ison satsin syötäviä, mutta en jaksanut pitkään istua. Onnistuin nimittäin taas nappaamaan jonkun minkälie keuhkoputken tulehduksen, tai sellaisen alulta tää vähän tuntuu. Karheutta kurkussa ja nimenomaan keuhkoputken tietämillä. Nyt vaan ei saa tulla mitään kipeystiloja, vain viikko enää ja hurautetaan Nizzaan!!!

Puikot 2,5 mm, kaikenlaisia lankoja, niin jämiä kuin uusiakin, kulutus 92 g.

Ja sitten siihen otsikon aiheeseen :D. #raitasepot tulivat tänään päätökseensä, huhtikuun viimeisen päivän saapuessa. Raita per päivä, vuoron perään minä ja ystäväni määrättiin väri jonkun vihjeen yms kautta. Hauskan erinäköiset tuli. Mulla on tiukempi käsiala, isompi jalka ja pienemmät puikot käytössä - hurja ero sukkien pituudessa! Ystävälleni niistä tuli jotakuinkin melkein polvarit, mulla jäi puoleen sääreen. Tosi hauska proggis, täytyy ehkä toteuttaa joskus uudestaan! Tosin mun täytyy alkaa varmasti jo nyt kirjaamaan ylös erilaisia vihjeitä, koska niiden keksiminen oli aivan hullun vaikeeta välillä. Jotenkaan ei tullut mitään järkevää mieleen ikinä! Ja seuraaviin sukkiin mun pitää oikeasti suunnitella pohkeen lisäykset, nyt ne jäi liian vähäisiksi. En vaan ajatellut. Mutta ihan käytettävät niistä tuli eniveis, joten ei anneta sen häiritä :)

Kunhan höpöttelen

Torstain istuin palkkahallinnon ajankohtaisasioiden koulutuksessa aika hulppeissa puitteissa. Finlandia-talon Terassisalin ikkunoista näkyi auringossa kylpevälle Töölönlahdelle. Tuo kuva on tosin otettu vähän toisesta kohtaa ja ikkunan läpi eli se on aika kökkö, mutta se oli ainoa johon taltioitui huvilat ja maailmanpyörä.

Vaikka työviikko olikin lyhyt (alkuviikon saikkupäivien johdosta), se oli aika rankka. Palkitsin itseäni lauantaina käymällä Itiksessä vähän shoppailemassa... Yllätyksekseni löysin peräti kahdet kengät, joista tosin toiset alkoi juuri tällä hetkellä mietityttämään... Että olinko nyt vaan ahne, koska ne on keskenään niin samanlaiset. Siis tuon malliset, balleriinat. Viime kesän menin sittarista ostetuilla pilipali-tossuilla, jotka onkin nyt siis ihan puhki ja rikki. Nää on niinkus oikeat kengät, ihan niinkus oikealla pohjalla eikä millään vaahtomuovilla.

Ja mites nää punaset housut? Oon jo vaikka kuinka pitkään halunnut kesähousuiksi jotkut kirkuvan väriset, mutta sopivia ei vaan ole tullut vastaan. No, nyt tuli. Että pitihän ne tieten ostaa. Ja nämä jalassa aion kävellä Nizzan kaduilla jo ihan kohta! Työreissuun on enää tasan kaksi viikkoa, hui.

No puhutaan nyt vähän käsitöistäkin :D. #raitasepot etenee, ja nyt pitää jo vähän miettiä levennyksiä. No, enää kuusi raitaa ja resori päälle, että ei niistä sentään niin kamalan pitkiä tule (kaverilla tosin tulee, koska sillä on pienempi jalka ja kantapäät on ns. "aikaisemmin" eli varteen tulee raitoja enemmän). Vähän tuolla näkyy varressa pääteltyjen lankojen kinnaukset, mutta ehkä en anna niiden häiritä.

Ja sunnuntain kunniaksi väri valittiin tänään lempimakeisen mukaan. Kuvasta ei varmasti jää kysymysmerkiksi, mikä on mun lemppari. Ehdoton ykkönen. Aamen.

Huhtikuun SNY-paketti!

Tänään piippasi puhelin, postin ilmoitus saapuneesta paketista! Sain jopa haettua sen tässä alkuillasta, ja eikun avaamaan.

Pari karkkia oli tainnut irrota taikakerästä, pitivät jännittävää rapinaa kun leikkelin paketin teippejä irti. Kiitos hauskasta kirjeestä, sny! Ah, kerän kimppuun oli hyökättävä heti...

Fiilistelin langan väriä ensin hetken, ja toki piti kokeilla nykäistä, josko hakaneula lähtisi irti ihan vetämällä. Arvuuttelin myös lankaa, että mitähän se saattaisi olla. Mielessä kävi Schoppel wolle yksisäikeisenä, mutta ajattelin värinvaihdosten olevan yllättävän harmoniset ollakseen kreisiä kissalankaa.

Kerän sisältä paljastui hauska magneetti sekä tosi hienot sormikkaat! Kirjeessä vinkattiin niiden olevan siskontytölle, väritkin sopivasti Frozenia ja Ellaa, joista toki myös tämän suvun nuorimmainen pitää. Piti laittaa heti viestiä siskollekin, että tällaiset ois sovitettavissa.

Lanka paljastui Langin Jawoll Magiciksi. Kuvaan yritin mallailla kaikkia kerän sisältämiä värejä. Langilta olen neulonut Novenaa, mutta Jawoll Magic on tyystin testaamatta. Kaveri on siitä neulonut itselleen huivin - ja huiviin itsekin tämän näkisin! Yhdistäisin siihen kenties ihan vaan valkoista, tai ois tuolla 50g handun kaunista hopeisen harmaata lankaa.

Paketissa tuli myös kaksi sukkaohjetta mukana. En tiedä maltanko käyttää Jawollia sukkiin kun se hehkuu niin kauniin vihreänä, kuin koivun tuoreet lehdet, ei niitä voi haudata kenkiin tai lattianrajaan! Mutta nuo viistosukat (Skew-malli englanniksi) täytyy kyllä kokeilla päihittää! Olen sitä englanninkielistä vilkuillut silloin tällöin, mutta en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan. Nuo Everyday socks näyttää sellaiselta mallilta, josta siskontytön jalat vois pitää :).

Siskontytöstä puheenollen, kahtokaa nyt kuinka hienot sormikkaat se saa!

Kiitos sny, olit kasannut hauskan paketin! Ja nyt suorastaan ärsyttää, etten tietenkään ehdi neuloa tuosta langasta mitään tälle keväälle. No, syksylle sitten, jos vaan ehtii.

Ehtimisestä puheen ollen, parikin henkilöä kaveripiirissäni on odottamassa perheenlisäystä, joten pitäisi varmaan kehitellä jonkun sortin vauvanvaatetehdasta tänne. Tahtoisin molemmille neuloa neuletakin/housut/jotain kivaa. Lankojakin ois sillein ettei tarttis välttämättä kovasti uusia hommaillakaan. Toki muksut tulee näyttämään sirkusteltoilta mikäli saan vaatetta joskus valmiiksi asti, mutta eikös se just ole parasta vanhemmuudessa? Saada pukea lapsensa just niin nolosti kuin vain pystyy. *Aahhah olenpa hauska*

Siinä muuten eka Urho valmiina. Kokohan on sitten enempi minä kuin isä, joten ehkä täytyy laittaa nää lahjasäilöön odottamaan ja kehitellä isälle jotain muuta. Ohuemmat puikot fuulas sen verran, että vaikka silmukoita olikin enempi kuin normaalisti, jäi sukan koko sittenkin liian pieneksi.

#raitasepot tänä aamuna.