Billie Holiday - I'll be seeing you

Eilinen oli kyllä huonoin päivä hetkeen. Alamaissa vaikka minkä ois tehny. Ainoat hyvät asiat oli työkaveri, jonka kanssa tuskaiset iltavuorot menee siedettävämmin, ja pari asiakasta. Eräs nainen tilasi capuccinon mukaan ja pistin valumaan. Välissä palvelin pari muutakin asiakasta kun halusivat vain santsikupit eli siinä ei kauaa nokka tuhissu. Muutaman sanan aina höpöttelen asiakkaan kuin asiakkaan kanssa. Kun sain capuccinon valmiiksi, huikkasin ettei kansi ole kunnolla kiinni jos hän haluaa vaikka lisätä sokeria, ja tarjosin sellaista sokeripakkausta. "Mistähän sais yhtä hyvää asiakaspalvelua? Aivan ihanaa, kiitos!" Kai mää sitten jotain osasin oikein tehdä kun noin kiitteli. En omasta mielestäni mitään sen kummempaa, mutta tää palaute kyllä paransi oloa roimasti. Ei taida nainen tietääkään kuinka pienellä eleellä saattaa muuttaa toisen päivää. Ja toinen asiakas oli yksi vakkari-setä, joka vielä lähtiessään pöydästä jäi vähän oottelemaan että sain senhetkisen hommani tehtyä ja toivotti sitten hyvää ystävänpäivää. Tollasten takia en kai ole vielä irtisanoutunut.

Tämän alavireisen olotilan takia ei oikein jaksanut neulomisetkaan kiinnostaa. Mikälie itsensä päähän potkiminen sekin on, kun fiilisten ollessa surkeat ei oikein salli itselleen mitään kivaa mikä saattaisi piristää. Tai sit ei vaan oikeasti jaksanut kiinnostaa. Mene ja tiedä. Tänään sitten olenkin herännyt kirkkaasti ennen kellonsoittoa (kahdeksitoista töihin jälleen) ja olen katsonut pari jaksia Justifiedia viaplaysta. Looppisukat ovat saaneet myös hivenen jatkoa, vaikka vielä niissä riittää matkaa.

Mahtuuhan se koipi sinne, vaan ei noita kyllä ehkä farkunlahkeiden päälle siististi saa. Tai ainakaan noin pitkälle sääreen. Notta melekosen tyköistuvat. Vaan sepäs ei haittaa mua kyllä yhtään, tarvittaessa vois siis vaikka lahjoa jollekin jolla on vähän pienempi koipi. Vaan enhän mä noista raaski luopua :D.

Kyl maar on niin sirkusta. Ehkä pikkasen liian paljon sinistä, vaikka onkin kyllä hyvän sävyistä. Mä vaan en niin sinisestä välitä. Poikkeuksena mm. se pöllöpipo jonka alpaca mix hehkui upeaa sähäkkää sinistä. Mua miellyttää enemmän lämpimät sävyt kuten kaikki punaisesta keltaiseen ja siltä väliltä. Ja vihreän sävyt. Ja tosiaan vähän kaikki mahdollinen, mutta sininen jää syystä tai toisesta aina hännille.

Sehän ois laskiaissunnuntai tänään! Töistä nyysitty pulla, jonka välissä on siskolta saatua iiihanaa vadelmahilloa. Kermavaahtoa ei ny jostain kumman syystä sattunu löytyyn :D. Vähän laihaksi jäi laskiaispulla. Saa nähdä intoudunko tiistaina leipomaan kun ois vapiainen sopivasti.

Niin, ja eilen ei neulotuttanut kai siksikään, että olin kotona vasta lähempänä kahdeksaa ja vielä piti ruokaa laittaa.

Oon nykyään kamalan laiska tekemään mittään, mutta nyt olin ostanut ainekset jauhelihakeittoon. En tiedä miksi sellaista oli saatava, joskus tossa viikolla koulussa sain sen päähäni. Siitä tuli tosiaan aika lihaisa soppa, kun ei Piritorin s-marketista löytynyt pientä pakettia jauhelihaa, vain niitä 400g. Yksin kun elelen, en jaksaisi myöskään ihan viikkotolkulla samaa ruokaa syödä, joten en laittanut kiloa pottuja... Siispä jauhelihan osuus muovautui kohtuullisen suureksi :D. Ihan hyvää, ei kai sen kummempaa :).

Kuka antoi luvan pakastua? Mikä on tuo -5,6 mikä mittarissa näkyy... En ala.