Sunnuntain höpinät

 

Sorruin yön kotimatkalla pizzaan. Oli kyllä aikas hyvää. Kanaa, tomaattia, punasipulia, fetaa ja pestoa. Mums! Toki oli sen verran öljyinen setti että huh.. vähän liikaa. Mut silti hurjan hyvää!

Tärkeintä tänään on kuitenkin tämä! Chilit itää, jihuu! Menihän siihen monta viikkoa... Ja olin jo varma, että ne on vaan määnneet noihin briketteihin ko tuntuu että ne on aina liian märkiä. Mutta kun tossa ikkunalaudalla ne myös kuivuu aikamoista vauhtia koska patteri posottaa sillei siinä alapuolella ja sen edessä oleva harsoinen verho pitää varmasti osan lämmöstä pyörimässä siinä ikkunalla. No mutta, huollan ja hellin näitä niin hyvin kuin voin, ja ehkäpä tänä kesänä ikkunalaudalla kasvaa muhkea chilipuska!

Ja hei, te joilla ei ole liikaa lankaa tai suuri lankavarasto ei hirvitä kuten minua - Wanhan Sataman Kädentaitomessut ovat parhaillaan käynnissä! Sinne vaa sinne vaa, olen kateellinen. Hinku ois kova, mutta pysyn vahvana!

Sekametelisoppa

Aah, aamukahvi sängyssä loikoillen. Eilen leipomia keksejä yksi tai kaksi (kourallista, hups). Päivän ohjelman pohdintaa. Eipä kummempaa ohjelmaa taida kyllä ollakaan. Jääkaapissa odottaa lohenvonkale, se päätyy uuniin. Ja sitten syönkin itseni hengiltä, uunilohta tulee a-i-n-a syötyä ihan liikaa. Mutta jos kerran kahdessa kuussa raaskin ostaa, niin ei kai se niin paha ole?

Keltaiset pitsiunelmat kun valmistuivat, taisin päivän tai kahden viiveellä samaisille pyöröille napata uutta lankaa. Uutta ihan siinäkin, että melkeinpä hetken mielijohteesta keksin tilata Lankamaailman verkkokaupasta vähän lankaa... No kun oli halpaa, ja ajatuksena oli hyödyntää tämä sny-pakettien lomassa, koska herkut ihkut langat on niin tyyriitä, ettei pakettiin juuri muuta tulis ku yks räkänen vyyhti jotain über-kallista, ja se tuntuu vaan liian laihalta vaikka tavoitteena ei olekaan hukuttaa vastapuolta lankaan. Mutta jos kerä vallan mainiota sukkalankaa irtoaa alle kolmella eurolla, SITÄ OSTETAAN PERKELE. Tokihan siinä kävi niin, että ostin itsellenikin. Ja mikäli kaikki kerät, jotka sny-kierrosta ajatellen tuli tilattua, eivät päädykään pakettiin, joutunen pitämään ne itse. Voi harmi... Mutta niin! Menin ja ostin sitten mustaa lankaa.

Azure-sukkamallia mukaillen, reunoista jätän kuviot pois. Pohdin, teenkö pohkeeseen ohjeen mukaisesti samaa kuviota ja reunoille joustinta, vai pitäydynkö hyvin pelkistetyssä ja teen kuvion vain tuohon eteen. Ystävälle teen, muuten en mustaa olisi ostanut. Ja onhan se aika tuskaa neuloa, varsinkin kun kattolamppu ei tosiaan ole mikään kohdevalaisin... Nyt sukat ovat jo kiilalevennysten viimeisellä kierroksella, seuraavaksi alkaa kantapää.

Viime viikonloppuna sain kerittyä ensimmäisen neljästä vyyhdistä, jotka huhuilevat tuolta laatikosta aina vaan, mutta ovat vain kamalia keriä ilman apuvälineitä.

Kyseessä on Grignasco, joka on ihan tuntematon mulle. Merino-silkki. Ja ohutta kuin seitti. Aaah!

Niin että olisko ehkä ihan pikkasen ihanaa pukea tuota päällensä. Mutta olen ymmärtänyt, että niitä ei ihan vyyhdiltä sentään neulota... Voi harmi. No, enää kolme vyyhteä. Ja aikaahan tuon kerimiseen meni yli tunti, oisko ylittyny vartin verran suunnilleen. Että melkein neljä tuntia kerimistä vielä edessä ennen ko sitä saa neulottua ylleen.

Kerin mä yhden viidestä tuku-woolistakin. Josko sen messuilta ostetun huivi-paketin sais työstövalmiuteen tässä joskus. Vähän pelottaa kun lanka tuntuu kovin karhealta, että pystyykö sitä paljasta ihoa vasten pitämäänkään... No, ei se estä mua neulomasta.

Keskiviikkona nähtiin parin ystävän kanssa, Kampin Memphis tarjosi sopivaa suojaa.

Alkuun holiton mojito kun odoteltiin kolmatta paikalle. Ihan naurettavan herkkua, ja riskin ottaen vaan myös kuvan ainesosista. Ei varmaan ihan korrektia, mutta voisittehan marssia Memppariin lukemaan listaa ihan itsekin, eikä nää nyt kyllä mitään rakettitiedettä ole (eli miksi pitäisi salailla?) - eikä tuossa ole mittojakaan!

 

Maussa oli voimakkaasti limeä, mikä teki siitä aivan ihanan raikkaan. Spriten miellän kovin makeaksi, mutta kokonaisuus oli oikein sopiva eikä liian makea lainkaan.

Ruoakseni valitsin Vegan delicaties vai mikä hitto sen annoksen nimi nyt olikaan. Falafel-pihvit, perunoita, kesäkurpitsaa, hernehummusta vai mitähän se oli, ja aika tulinen setti melonia (närästyksen riskillä jätin syömättä vaikka olisikin ollut hyvää). Falafel-pihvit oli just niin kuivia kuin vaan mahdollista, mikä nyt oli kyllä mielessä jo tilausta tehdessä. Siis riski, että ovat kuivia. Pakastekamaahan ne on, ja pakasteiden kuumennus on aina leikkiä kuivamisen kanssa. Mutta perunat oli hyviä ja tuo vihreä mussu myös. Kesäkurpitsa toimii aina, ja jopa nuo vihreät rehut maittoivat kerrankin. Jätti vähän kylmäksi, mutta periaatteessa ihan toimiva ajatus. Vielä kun toteutus toimisi.

Tämän tapaamisen tiimoilta kuulin myös ihania uutisia toisen ystäväni osalta! Voipi olla, että täytyy vähän neuloa tulevana kesänä...

Ja edelleen samaisen tapaamisen jälkeen olin lähes kiloa rikkaampi - kuivatuissa karpaloissa. Sain siis säkillisen, josta oli vähän jaettu toisaalle. Eilen näitä pussittelin sadan gramman annoksiksi ja nakkelin pari kantapaikkani kantahenkilöille. Pitihän näitä leipoa kekseihinkin, voi nam. Niitäkin nakkelin kantahenkilöille, on aina kiva viedä jotain itsetehtyä sinne :). Nää on ihania vaikka salaatteihin, jogurttiin myslin kaveriksi, ehdottomasti ja tietenkin leivonnassa, mutta mietin oisko nää ihan liian kaukaa haettuja vaikka jossain mausteisessa curryssa?

Ai niin, se takintekeleeni jonka sain joku hetki sitten valmiiksi - sitähän tulee jopa käytettyä. Aika vähän ehkä, lähinnä roskia viedessä tai kaupassa käydessä, mutta oli se yksi ilta päällä kun lähdin mehulle kantikseen, oli niin kylmettynyt olo että koin sen välttämättömäksi. Voi harmi kun se kutittaa niin paljon kuin tekee, mutta samaan aikaan olen kyllä kamalan iloinen siitä. Että se onnistui niinkin hyvin kuin teki.

Asiasta kukkaruukkuun. Mistä umpipuusta ne jenkkilässä tekee kaikki huoneiden ovet kun ne paiskaa niin tyylikkäästi kiinni? Oikeen sellanen ukkosenjyrähdys kun ne marssii ulos huoneesta ja läimäyttää oven kiinni. Ei meillä vaan.

Musiikkia.

Löysin itseni jostain youtuben ihmeellisestä kolkasta, ja haluan jakaa sen.
En laskisi liikaa sanoitusten varaan.

Kuuntele.
Kaunis kokonaisuus.

Ihmeellisiä biisejä osuu aina sillion tällöin kohdalle, eikä tätä voinut vain ohittaa sellaisenaan.

Sny:tä ja sukkaa

No niin! On virallisesti ensimmäisen sny-päivityksen aika ^^.

Postikortti saapui kera terveisten, jihuu!

Teemaan sopiva kuvituskin :)

Nyt se sitten alkaa, innolla odotan mitä on luvassa ja kuka siellä toisessa päässä oikein onkaan. Oikein naurattaa, että kuinkahan osaan olla hiljaa omasta toiminnastani. Luonnollisestikaan en voi kuvailla hankintojani - sen verran kuitenkin mainitsen, että rattaat pyörivät, ja kaikki Helsingin lankakaupat vilahtelevat mielessä :D. Ja toivon, että osasin kuvailla omassa lomakkeessani sillä lailla selkeästi, että siitä saa ideoita kohtuullisen kivuttomasti. Avoimin mielin olen joka tapauksessa liikkeellä, ja mikäs sen parempaa kuin odottaa mitä joku on keksinyt - todennäköisesti jotain, jota en ole itse osannut ajatellakaan! Eikä sillä että siihen niin kovasti vaadittaisiinkaan :D, monesti esimerkiksi blogeissa tulee vastaan jopa hyvin arkisiakin asioita, joita ei ole tullut itselle mieleen.

Eilen tapahtui muutakin, sillä - ööh - sairaspäivän kunniaksi päätin leipoa sämpylöitä. Mikähän siinä on, etten meinaa koskaan saada taikinaa oikean tuntuiseksi. Joskus muistelen kuulleeni, että sämpylätaikina tulisi jättää löysemmäksi kuin vaikkapa pullataikina, mutta miten ihmeessä siinä onnistuu häh? Mulla on myös tapana lisätä jauhoja liian vauhdikkaasti, mutta kun ei sellainen joka paikkaan tarraava taikina ole alustettavissa kovinkaan hartaasti, sanon vaan... Siksi pyrin ihan alkuun lähes vatkaamaan löysää velliä (ihan siis vispilällä tai jollain haarukkamaisella kapustalla), jotta saisin sitkon muodostumisen hyvin alkuun. Noh, taas jännäsin, notta mitähän siitä tulee...

Mikro on kohotuspaikoista parhain tässä taloudessa. Kunhan ei laita päälle. Mikäs sen vedottomampi ja lämpimämpi, kun pienessä suljetussa tilassa taikinan oma lämpö ei pääse karkaamaan vaan jää syleilemään taikinaa. Kohotusaika oli tunti, mikä on n. puoli tuntia pidempi kuin mitä koskaan kohottelen pullataikinaa. Annoin sen kuitenkin mennä, ja mikron avatessani kulhossa pullotti kaunis taikinapallo. Ei edes lässähtänyt totaalisesti, kun tökkäsin sormeni keskelle kulhoa. Taikinassa oli grahamjauhoja ja juustoraastetta. Se näytti yllättävänkin tummalta pieniksi palloiksi pyöritellessäni. Vielä melkein puolen tunnin kohotus pellillä, jonka jälkeen voitelin ne kananmunassa ja ripottelin pinnalle vielä juustoa.

Kaiken tämän kohottelun ynnä muun aikana leipasin myös marja-rahkapiirakan. Valmistaikina, mitäs muutakaan... Ja joku marjasekoitus, mansikkaa, mustaherukkaa ja ehkä vielä vadelmaakin. Maitorahka oli vasta kymmenisen päivää yli päiväyksen, passelia siis. Pari kananmunaa ja hunajaa makeutukseksi. Söpön vaaleanpunaista.

Ja tulihan niistä vaan niin hyviä. Ja vielä tälleen päivän vanhanakin ne ovat pehmeitä, eikä tiiviitä kuin savi, mitä aina pelkään...

Touhuamisen jälkeen asettelin persposkeni sängylle hyvään neulomisasentoon, pistin leffan pyörimään, ja tikuttelin menemähän. Siis hela dagen. Tai ainakin työpäivän verran, pitäen suunnilleen saman verran taukoja :D. Voin sanoa, että välillä piti jo oikein keksiä jotain "katottavaa" kun ei voinut vielä lopettaa.

Ja viimein, vähän yhdeksän jälkeen illalla... Huomasin, että perkele, lanka loppuu kesken päättelyn!

Että onhan se nyt jukolauta kun pitää olla vaikeeta arvioida, kuinka pitkä pätkä lankaa tarvitaan joustavaan päättelyyn... No, lainasin ihan väärän väristä keltaista toisesta kerästä, ja sain pääteltyä.

Ja jösses, niistähän tuli pitkät. Kyllä se vaan on riittosa lanka! Toki jalkaterä on ehkä lievästi turhan nafti mulle... Mutta ei se ois pituutta kovinkaan merkittävästi kutistanut vaikka ois sen sentin verran tehnyt enemmän terää.

Niistä tuli melkein polvarit!

Malli: Elinan pitsiunelmat - kiitokset Kardemumman talo -blogiin vain!

Lanka: Austermann Step Classic

Puikot: 2,5 mm metalliset pyöröt, pituus 120 cm

Menekki: 98 g (pienen pieni pätkä toista lankaa on Sock 4:ää)

Wau wii!

Mutta mitä sitten neulotaan? Mitä seuraavaksi?!

Keltaista ja speksiä ja mitähän vielä

No voihan, kyllä jo vähän jänskättää! Kevään ja sen mukana itselleni ihka ensimmäinen Salainen NeuleYstävä -kierros lähti käyntiin. Vielä ei ole ensimmäisen virallisen SNY-päivityksen aika, mutta piti saada se nyt vaan sanottua :D.

Mitään uutta työtä ei ole esittelyvalmiudessa, ellei sitten haluta päivitellä keskeneräisyyksiä. Mulla oli kyllä kovasti sellainen tavoite vuoden vaihteessa, että jos vaikka yrittäs päivittää (varsinkin kuvia) vasta ihan valmiista töistä, mutta kuten esimerkiksi jo tosta takin tekeleestä nähtiin, ei ihan onnistunut... Instagramin puolella taisi olla sielläkin pari päivää hiljaisuutta, kunnes tässä taas heräsin hieman. Keltaiset luuppisukat ovat jo hyvin pitkällä, tuskin enää tarvitsee kovinkaan montaa tuntia tikutella ennen ko langat voi päätellä ja pistää uudet sukat jalkaan! Mähän en tunnetusti jaksa kostutella ja mallailla valmiita juttuja uomiinsa (ellei takin tekelettä lasketa, mut sellaset isot nyt oikeesti vaatiikin sen), venyyhän ne kohilleen sitte jaloissa. Kahtotaan ny.

Tänään kävi sillä tavalla, että lähdin kesken työpäivän kotiin, sillä sain tarpeekseni otsalohkoa rummuttavasta päänsärystä, väsymyksestä ja yleisestä puoli-kuntoisuudesta. Lämpöähän ei tietenkään voi nousta, että vois oikeasti sanoa olevansa kipeä, mutta on se ny jumalauta perkele kun on jo viikkotolkulla mittari sahannut 36,4 - 36,8 asteessa kun normilämpö on tasan tarkkaan se 36,5. Mut se ei tosta kasista nouse ei sitten mihinkään, ja vaikka kuinka tuntus et on kehno olla ni annas ku seuraavan kerran mittaat ni se pirulainen on laskenu pari kymmenystä. Uskomaton. Ja parhaillaan tää ylettömän kirkas näyttö sattuu mua naamaan (haa, tossahan oli noi näppärät napit jolla näytön saa himmeämmäksi...). Kahtotaan siis, meenkö huomenna normaaliin malliin toimistolle, vai jäänkö kotia. Turhan tunnollinen kun olen, saatan hyvinkin mennä, ja sitten taas lähteä kesken päivän kun ei se olo anna olla. Mut ku! Aina tulee semmoi olo et jos kotiin on jäänyt, ni on ihan huijari koska sit se olo onkin ihan fine ja alkaa vaan kyseenalaistamaan sen et miten niin ei ois jaksanu olla töissä. Mutta töissä ei voikaan vaan olla ja möllöttää, vaan siellä pitäis käyttää aivoja, olla sosiaalinen, keskittyä, ratkoa ongelmia, etsiä jatkuvasti tietoa, muistaa, laskea - mitä näitä nyt olikaan. Vaikka ei fyysisesti niin kummoisesti mitään tekiskään, aivojumppa vie voimat yllättävän isosti.

Nooh! Pakkohan mun on laittaa kuva noista kanarialinnunkeltaisista sukantekeleistä! Ja vähän muustakin...

Tykkään ihan kovasti tosta pitsimallista. Elinan pitsiunelmat a la Kardemumman talo, vaikka alkup. malli onkin tässä käännetty ylösalaisin.

Insta-fiilistelyä aiheesta. Ja päätin sitten kuitenkin pitäytyä alkup. ohjeen pohje-pitsiraidassa. Sekin ns. ylösalaisin.

Heti se laiskiainen pisti sarjan pyörimään ku kotia pääs. Mitä sitä muuta sillon ku ei oikein jaksa.

KY-speksi Messias-protokolla. Duuni toimi sponsorina, "maksettu maiinooos!"

Ällistyttävä rajaus niinkin runsaassa humalatilassa...

More complicated than your grilfriend -stout. Riekosta löytyy myös More dry and sour than your mother-in-law -lisääoluttyyppitähän. Itsehän en oluita juo, mutta etiketti osui silmään.

Näistä tuskin koskaan tulee mitään... Chili-yrityksiä eniveis.

Kenelläkään kokemuksia tuollaisista turve-briketeistä? Kyllähän ne sit lopulta turpos, mutta mietin onko ne turhankin märkiä kasvualustoja. Varsinkin kun joudun lisäämään vettä melko tiuhaan koska toi ikkunan edusta on yllättävän paahteinen, kiitos sen alla pohottavan patterin. Ja kun pitkät verhot sulkee sen taakseen, ainoa tie lämmölle on todellakin ylöspäin aka kasveihin...

Pari juttuu!

Nimittäin.

Ilmoittauduin kevään SNY-kierrokselle mukaan! Jahkailin ja pahkailin, ja lopulta päätin että on se ny vaan kokeiltava. Toivotaan, että pysyn salaisuutena ja että keksin kivoja paketteja! Enemmän mua jännittää se kuin sitten se, millaisia paketteja itse saan :D. Hölmöä. No, kyl mua jänskättää omatkin paketit, mutta tavoitteena on saada hyvää mieltä ja kenties vähän yllätettyäkin salaisen ystävyyteni kohdetta.

Toinen juttu on se, että keltaisissa looppisukissa on nyt kantapäät. Mikä siinä on, ettei varpaista alkaen osaa kyllä ikinä tähdätä sukkaa oikean kokoiseksi? Nytkin meinaa olla aika naftia settiä... Mutta nyt sit tikutellaan vartta aina niin pitkään kunnes loppuu lanka kesken. Katsotaan kuinka pitkät varret tulee tän kokoiseen koipeen ja muheviin pohkeisiin!

Kolmas on aiheuttanut mussa lievää levottomuutta keskiviikosta saakka. Meillä oli töissä jo ennen joulua puhetta, että asetettas tavotteita tilinpäätös-hommien suhteen, ja palkinnoksi lähdettäs johonkin reissuun. Alkuun en innostunut asiasta kyllä yhtään, enhän mä nyt voi lähteä työkavereiden kans viikoks jonnekkin Kroatiaan vai mistä hitosta ne alkuun puhui, enhän mä tunne niitä oikeesti. Ja koska olen oudolla tapaa sosiaalisesti vammainen, en tunne yhtään omaksi jutukseni sitä, että olisin puolituttujen työkavereiden kanssa 24/7 jossain, josta ei oikeasti pääse edes pois. Mutta kun vähän makustelin ajatusta, ja suunnitelmakin tarkentui... Aloin kääntää kelkkaani. Ja se tais kääntyä viimeistään tossa pari viikkoa sitten kun oli taas puhetta, ja Kroatia/vastaava tuppukylä oli vaihtunut Etelä-Ranskaksi tai Barcelonaksi - no hei kamoon! Ja nyt keskiviikkona esittelyyn tuli a-i-v-a-n sikamakee VILLA Cannesin vierestä, jossa oltas viikko ja puuhattas jotain työpajoja, suunniteltais yhdessä parempaa Emua ja siinä sivussa tehtäs ehkä jopa vähän oikeita töitä - ja juotais hyvää viiniä ja syötäis hyvää ruokaa ja käytäis päiväreissulla tyyliin Cannesissa tai vaikka Monacossa, hitto soikoon! Ja firma maksaisi majoituksen ja mahdollisesti vielä pientä ekstraakin - mikäli tavoitteet saavutetaan. Ja nehän saavutetaan, uskokaa pois. AAAAAA.

Ei mulla muuta. Pizza uunissa, viikonloppu alkaa, illalla viintä kaverin loman kunniaksi. Aijai.

Vaatekappale

Tottahan heräsin ihan luvattoman aikaisin tänään, vaikka meninkin vasta puoliltaöin nukkumaan. Keksin sitten, että oman jääkaapin sisältö ei niin houkuttele, joten voisin lähteä halliin tsekkaamaan tarjonnan. Ja niin tein!

 Kalaliike Marja Nätin kahvilasta ostin itselleni hieman yllättäen marinoidun silakkapihvi-leivän. Leipä tuskin oli marinoitu, mutta silakkapihvit kyllä. Mukana runsaasti hyvää sinappista soosia, punasipuli sopi kuin nenä päähän. Muy bueno, ja kahvikin maittoi. 

Vähän joka kojussa olisi ollut kaikkea ihanaa kotiin ostettavaa, mutta en sitten raaskinut juuri mitään. Nätiltä ostin kuitenkin pari riisipiirakkaa, jossa oli poroa mukana, äsken pistelin poskeeni ja hyviä olivat. Helsingin Leivästä ostin eurolla lapinrieskaa, vielä en ole maistanut. Laskiaispullat, runebergintortut ja muut ihanuudet maltoin jättää, koska en olisi kuitenkaan osannut päättää mitä haluaisin (kaiken, tottakai).

Kävin porukoilla tänään, kai sitä valmistumista täytyy vähän niidenkin kanssa juhlistaa. Mamma oli tehnyt lasagnea, mums, ja kahvipöydässä oli pienet laskiaispullat ja muutamaa muuta herkkua. Olkkarin pöydälle oli kummasti kertynyt pari lahjaakin.

Sain kimpun tulppaaneita, lasisen tuikkukulhon (kippo tuntuu liian riittämättömältä sanalta :D) ja Marimekon oiva-sarjan purnukan. Voi juku, mitä mä nyt siihen laittasin?! Ja minne mä sen sijoitan, että se ilostuttaisi silmää mahdollisimman usein...

Sain uitettua takin tekeleen viikolla. Äsken kursittua taskut ja napit paikalleen. Eipä tuo mikään valioyksilö ole, hurjasti näkyy muuttunut käsiala takakappaleen alareunassa. Roikkuu perseen päällä aika paljon pidempänä kuin muu takki. Ja lanka kutittaa edelleen, joskaan en uskonutkaan tiskiainetilkan vedessä tekevän oikeastaan mitään.

Menekki koko takkiin 521 g. Vois noi napit punnita toki erillään, mut ei niillä oo mitään merkitystä.

Peili on edelleen paskainen, josko seuraavalla kerralla ois vähän puhtaampi :D.

Alkuviikosta keksin, että hei mähän haluan nyt uudet sukat itelleni. Ja loopaten. Koska en ole aikoihin sitäkään tekniikkaa harjoittanut. Valitsin lankalaatikostani suorastaan kiihkeän keltaisen Steppin, kerin sen kahtia, ja nappasin pitkät 2,5 millin pyöröt. Ja koska olen jo aikoja halunnut testata kuinka pitkät varret sukkiin saa yhdellä kerällisellä Steppiä, päätin alkaa varpaista. Ei ku Judin maaginen luonti kehiin, koska olen vallan ihastunut tähän aloitukseen. Juutuubenista löytyy videoita aiheesta, mutta itse olen jotenkin päätynyt käyttämään linkin kirjallista ohjetta.

Kuvassa on tehty varmaan vasta ekat kerrokset, nyt jo sentäs pidemmällä. Malliahan ei oltu mietitty alkuunkaan kun silmukat puikoille luotiin, notta siinä varpaiden lisäysten yhteydessä piti sitäkin vähän märehtiä. Lopulta päädyin Elinan Pitsiunelmiin (Kardemumman Talo -blogista löydetty ohje). Pitsikuviohan tulee tieten "nurin päin" kun alkaa varpaista, ja sitä oikeastaan tavoittelinkin. Toki onnistuin heti tekemään mokia kun en keskittynyt, enkä jaksanut kyllä purkaakaan koska se jos mikä on ihan hullujen hommaa loopatessa. Noh, toisessa sukassa on nyt yksi langankierto ja sitä oikaiseva kavennus hoopossa kohtaa, mutta hittojako mä jaksan välittää :). 

Harkitsen SNY-kierrokselle ilmoittautumista. Mutta jostain syystä koen sen jotenkin monimutkaiseksi härdelliksi ja ehkä aavistuksen liian suureksi sitoutumiseksi. Iskee jo ennen ilmoittautumista stressi siitä, etten ehdi tehdä paketteihin mitään omakutoista valmiiksi, koska neulomistahti on hidas työviikoilla. Mutta toisaalta se koko homma on jotenkin kiehtova juttu. Pohdin asiaa vähän lisää.

Toinen asia jota harkitsen on se, että josko vihdoin yrittäisin saattaa kaksi vuotta sitten alkamani vihreän neuletakin loppuun saakka. Toka etukappale viittä vaille valmis, sitten enää hihat ja reunus. Eli aika paljonkin työsarkaa, mutta hei, elämä on. Tästä valmistuneesta riemastuneena luulen suuria itsestäni :D.

Viittä vaille

Sain juuri viimeisen osan kauluksesta neulottua ja piilotettua loput langanpäät. Vielä kun malttais uitella ja kuivatella uomiinsa, voisi sitten kiinnittää taskut ja napit.

Pahoitteluni likaisesta peilistä. Pitäs vissiin joskus sekin pestä...

Olen aika tyytyväinen, millaiseksi onnistuin lähes vahingossa tuon reunuksen neulomaan. Kolmessa osassa. Ensin pitkät sivut aina olkasauman reunasta alkaen alareunaan saakka. Kavennusta pääntien reunassa, lisäystä kohdassa jossa etukappaleet yhdistyvät nappien avulla. Niskasta poimin ensin takakappaleen reunoista ja kerroksen lopussa yhden etukappaleen reunan sivusta. Muutamat kerrokset vain yhden silmukan lisäten kerroksen päättyessä, sen jälkeen loivensin vauhdilla ja neuloin kolme silmukkaa kerralla ennen kääntymistä.

Missähän tuon uittelisi, että saisi pehmeämmäksi? Kutittaa aika pirusti, jää mokoma käyttämättä tätä vauhtia. Olisikohan kutittanutniin pahasti, jos olisi kauttaaltaan tuota Pirtin kehräämön villaa.. Luultavasti jonkin verran, mutta se tuntuu jotenkin pehmoisemmalta. Vinkkejä uittoon?

Ja sitten muihin aiheisiin! Taisinpa valmistua viime perjantaina. Talous- ja toimistopalveluiden maisteriksi merkonomiksi - haha, mikähän Freudilainen lipsahdus toikin oli :D. Fancy. Eli eipä juuri, mutta tulipahan tutkinto lusittua! Yllättäen olin eläväisesti töissä enkä siis osallistunut juhliin koululla (eikä harmita, en edelleenkään osaa arvostaa sitä koulua). Iltapäivän yhteisellä tauolla kaikki kokoontuu keittiöön jossa poksahtaa kuohuvapullot auki. Meitä kun oli kaksi samalta luokalta tuolla harjoittelussa, ja luonnollisesti molemmat valmistuttiin nyt :D. Myös yksi tyttö on lähdössä vaihtoon, joten siinä oli monta kärpästä samalla läimäytyksellä. Shampanjaa, kakkua ja kukkakimput. On mulla vaan aika mahti työpaikka!

Illalla mentiin opiskeluporukalla syömään. Eerikinkadulla sijaitseva Pueblo tarjoili maittavia tacoja ja oikein maukasta margaritaa. Viinikin oli hyvää, eli aikalailla hyvä kombo. Mitä nyt aika meluisaa, suosittu paikka. Suosittelen silti, nää neljä lättyä ja hinta piirun vajaa 15 €. Ja trust me, kyllä tosta täyteen tulee. Hyvä ilta!

Meni jo!

Olenpas mä hirmuisen tuottelias blogaaja...

Mutta on vaan jotenkin jäänyt. Joka kerta kun mieleen nousee et vois vaikka joskus käydä täälläkin rupattelemassa, on just sillon jotain meneillään eikä jouda. Tai sit vaan laiskottaa, mitä näitä nyt on.

Niinku esimerkiksi synttärit! Käytiin porukoitten kans Vltavassa syömässä. Itse päädyin hieman yllättäen punajuuri-tattaripihveihin, jotka tarjoiltiin rucolan, lämpimien luumutomaattien, kypsytettyjen omenalohkojen ja omena-piparjuuripyreen kanssa. Tais pihvien alla olla vihreitä papujakin. Ja maistuhan se, ois voinut syödä vielä yhden!

Jälkkäriksi ihanaista sitruuna-marenkitorttua kera vaniljajäätelön. Annokseen olisi kuulunut vadelmasorbettia, mutta se oli harmillisesti päässyt loppumaan. Hyvää oli, voi juku.

Neuletakin tekeleestäni pääsi lanka loppumaan kesken. Toki kyseessä oli juurikin se keskiharmaa Silja, jota ei valmisteta enää. Notta murr. Piipahdin sitten erään työpäivän jälkeen kotimatkalla Snurressa, josta mukaan tarttui lopulta Pirtin Kehräämön ihanaa suomenlampaan villaa. Sain myös keriä sen paikan päällä!! Vähänkö olen iloinen!!

Lankahan ei tietenkään ollut just saman väristä - tai edes vahvuista - mutta anti mennä. Ensimmäinen kokemukseni kyseisestä langasta, ja voisin vaikka suositella. Yllättävän pehmoisen tuntuista ollakseen 100% villaa. Tuoksuu ihanasti, ja neuloutuu nätisti. Ei mennyt purkamisestakaan ihan nyrpeäksi.

Niin että... Se neuletakki. Sehän on jo ihan takki! Sain tikuteltua tokan hihan loppuun, pääteltyä langat, yhdistettyä osaset ja neulottua taskutilkutkin. Sunnuntaina poimin etukappaleen reunasta silmukat ja tikuttelin jo useamman kerroksen kunnes totesin, että siitä tulee iiihan liian lörppö, ja päätin purkaa. Uusi yritys, mutta sitä en enää jaksanut paria kerrosta pidempään, ja nyt se oottelee pyörö kitusissaan, että jatkaisin projektia. Ehkä tänään...

Kuten hihasta näkee, villan harmaa on lämpimämpi, aavistuksen ruskeaan vivahtavaa. No mutta, näin käy joskus, ja vaikka se omaankin silmään pistää, ei ole aikomustakaan enää purkaa! Sitä paitsi tuo lanka on sen verran ihanaista, etten edes tohtisi. Eihän se sen vika ole! :D

Tässä vaiheessa on toki hyvä huomata, että takis ois saanu neuloa vielä paljon isommilla puikoilla, olisi kaivannut ilmavuutta. Nyt se on kohtuullisen raskas ja tuhti. Ja vaikka Silja ihan miellyttävältä noin muuten tuntuukin, ni kutittaahan se tietenkin. Ja näin jälkikäteen (ja useita kertoja matkan varrellakin asiaa pohtineena) voi taas todeta, että toisenlainen raidoitus olis ollut ehkä kivempi. Mut meni jo!

Ja tietteks. Jotenki houkuttelis tämmöset isommat työt ennemmin kuin vaikkapa sukkien neulominen. Mutta kaikki semmoset langat joista riittäis isompiin töihin on enemmän tahi vähemmän vyyhdeillä. Paitsi että ne yhet Puffat on kyllä varmaan yhtä tai kahta vyyhteä lukuun ottamatta kerillä. Kuin myös ne ruosteiset Heritaget, jos vaikka purkaisi siitä nyt pyöröllä roikkuvan tekeleen joka tuskin ikinä tulisi valmiiksi. Mutta toisaalta, kannattaisiko välillä tehdä jotain vähän ripeämpää, alkaa kuitenkin se keskeneräisyys jossain vaiheessa ketuttamaan. Mietitään mietitään...

Muka kamalasti kaikkea puuhaa!

Vuodenvaihde tuli ja meni, ja niin se blogikin jo kymmenen päivää sitten täytti 1 vuoden. Emmää oo mitää joutanu. Päässä surisee kaikenlaiset asiat, keskittyminen vähän hankalaa. Ja töissä saa kyllä tehä ja touhuta, ainaki tän kuun ajan.

Viime viikon perjantaina käytiin isän kanssa vähän Jyskissä, ja nyt mulla on uus vaatekaappi. Vanha oli niin tuhannen kenossa, että aloin oikeasti olla peloissani että joku kaunis päivä töistä tullessa se on tuhannen *piip* päreinä keskellä asuntoa.

Kuva on ihan vino, mut niin on lautalattiatkin. Oha toi jokseenkin iso tossa, mutta mihin hittoon muualle sitä vaatteensa tunkis? En ainakaan noihi eteisen ikivanhoihin kaappeihin, joissa vilistää varmasti jotain elämää. Ja mihin sillon imurin laittas, hä?

Oon vähä neulonukkii, mut aikas vähän. Sain viikonloppuna tehtyä epämääräiseen riepukkeeseeni etukappaleet valmiiksi (en muista oliko toinen jo valmis, mutta nyt ne on molemmat). Nyt pyöröllä on eka hiha. Sitten toka, sitten yhdistäminen, sitten vielä viimeistely. Sitten se ois toivon mukaan pidettäväksi kelpaava takki.

Muoto ainakin alkaa näkyä. En ehkä niin tykkää tosta raitaideasta, mut mennään näillä :). Purkamaankaan en kyllä ala. Tosin vähän pelkään, että kädentiet jää liian nafteiksi. En vaan innostu ajatuksesta että purkaisin ja jatkaisin vielä. Mutta se vois olla ehkä jopa järkevää. Ei ne ny liian pienet ehkä oo, mut vois olla enempi pelivaraa.

Ja tänään tein niiiin herkkuruokaa ettei tosikaan.

Iiseintä ikinä. Jääkaapista lautaselle puolessa tunnissa. Sehän on uunipaahdettua palsternakkaa, bataattia ja punasipulia salaattipedillä, fetaa kruunaamaan koko komeuden ja mums! Palsternakat ois saanu kypsyä vähä kauemmin, tai sit sattu niin puisevia sisukseltaan ettei ne ois siitä miksikään muuttuneet. Bataatti on ihan taivaallista uunissa tehtynä. Vähä öljyä ja hunajaa, timjamia, persiljaa, ripaus mustapippuriakin ja suola korostamaan ja keräämään kombon kasaan. Jos ois kaapissa ollu jottai balsamiko-kastiketta ni se ois varmaan tossa vielä kivasti lisänä. Hmmm, punajuuretkin houkuttas kamalasti, ne vaan kestää niin ikuisuuden... Kenties viikonloppuna?