Ei tuon suurempana, tukkaki niin paskanen ja muutenkin ei se kaunein ilmestys :D. Mutta tiiättepähä totuuden siitä, kuka täällä höpisee!
Ällöpyllyt eli ne migreeninkirjavat raitasukat tosiaan jäi vähän unholaan ku taisin ostaa jonku säkillisen 7veikkaa ja sit pitikin niillä vähän leikkiä ja sit tehä jotain ja sit ei vaan kiinnostanu. Mutta yllättäen tänne kotopesään ei voinut oikein ottaa niitä sukkia mitkä on nyt äiteelle tulossa, ja jottai tartti kuitennii. Miksei sitten ne keskeneräiset, jotka aina välillä muistuttavat ikävästi olemassaolostaan aiheuttamalla jotain katumisen olotiloja. Viimetteeks jäätiin kantalappuun, ja sen tein nyt sitten eilen loppuun.
Tänään aamulla poimin silmukat reunoista ja jatkelin tuohon saakka. Vähän ehkä hidasta, tuntuu. Ja metallipuikot tuntuu yhtäkkiä niin kovin liukkailta, kun ne kordeliinit on tulossa bambuilla. Mä siis pidän kovasti nuista metallisista, koska oon vähän semmoi hikitassu, ja nuilla luistaa hikisemmätki langat :D. Mutta nytpä ei hiosta, vaan on lähinnä kuivat kädet, joten täytyy vähän jopa varoa ettei mene liian liukkaasti.
Pitihän kuvaan saada ehkäpä lemppareiksi nousseet Lana Grossasta neulotut olgat (kuvio vaan varressa, joka ei tietty nyt näy). Näistä on tullu jostain syystä semmoset sukat, että ne kulkee veskassa mukana, että jos jossain tarttee villasukkia. Ja nää oli eka vaihtoehto kun ajattelin sairastelua kotona. Semmoset lohtusukat, tutut ja turvalliset, just tarpeeks äkläkät väriltään, että piristää tahtomattaan :D. Vaikka oishan sirkuksetkin piristäneet, mutta nää nyt vaan lähti.
Ja voi hittolainen, onkohan mulla missään ylhäällä montako alotussilmukkaa näissä ällöpyllyissä oli! On se vielä laskettavissa, mutta... Perhana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!