Vasta tässä illalla jaksoin neuloskella, oisko tullut pari kuviokertaa. Tykkään kyllä kovasti paljon tuosta langasta. Se tuntuu vaan niin hyvältä hyppysissä. Varteen vaan tuskin kannattaa tehdä enää paljoakaan pituutta, tai ne ei mahdu äidin hoikkiinkaan kinttuihin. Mutta jos ehkä vielä yksi mallikerta... Purkamaankaan en tahdo ryhtyä, ja alkamaan siis alusta suuremmalla silmukkamäärällä. En, kun olen jo noinkin pitkälle päässyt ja alkaa sujua astetta kivuttomammin :). Eipä äitee mitään kilometro-polvareitakaan tarvitse, hyvä jos saa mukavasti potkastua jalasta kun tulee turhan lämmin.
Päivähän on kulunut noin niinkus luvattomilla teillä. Käytiin Loosisterissa syömässä kaverin kanssa. Itsehän rohmusin pizzaa, neiti pitäytyi todella herkullisen näköisessä salaatissa (jossa oli kuulemma liikaa krutonkeja, mutta eihän sellaista asiaa olekaan).
Loosisterin pizzat eivät ole vielä pettäneet, kolme eri settiä testannut. Ihka ensimmäinen oli hassu kanapizza joka oli topattu caesar-salaatilla! Hyvää oli. Tokaksi nautiskeltiin joskus viime kesänä Chicken avokado pizza, uuuuuu mama. Tällä kertaa testissä Spanish Chorizo, jossa oli nimensä mukaisen raaka-aineen lisäksi mm. vuohenjuustoa. Mums! Ja kivasti rasvaista :D. Naama kiiltää ku Naantalin aurinko just ny. Sillä...
...Oli ehkä ihan pakko vielä leipoa jotain. Tultiin tähän mulle ja kaveri askarteli ihanaa valokuvakirjasta tulevalle sukulaislapsoselle/kummipojalle :). Mä pyöräytin tutun ja pettämättömän ohjeen mukaan suklaisia muffareita. Ohje on alun perin Strömsön jostain jaksosta bongattu omenapiirakan taikinaohje. Paras IKINÄ. Ja taipuu muffineiksi, kuten kuvasta näkyy. Todella muunneltavissakin. Siis kaikin puolin täydellinen! Kuorrute vaan meni pari kertaa metsään, ja lopuksi päädyttiin tylsään tomusokeri-kaakao-vesitippa-seokseen. Mukana pienen pieni ripaus pikakahvijauhetta (Afri Cafe, parasta ikinä).
Suklaiseen versioon lisää jauhoihin kaakaojauhetta TAI (mikä parempaa) sulata rasvan kanssa taloussuklaata. Tämän päiväisiin meni kolme riviä taloussuklaalevystä. Kaakaojauheen jätin tällä kertaa pois. Tai mausta taikina vaikka sitruunalla/appelsiinilla/muulla ihanalla sitruksella, kardemummalla, kahvilla.... Lisää pähkinöitä, upota muffineihin ylläreitä.
Yksi varotuksen sana. Lukuisista yrityksistä huolimatta taikinan tuplaaminen johtaa vain epäonnistumiseen. En ymmärrä miksi, mutta ei. Ei toimi. Parempi sekoitella yksi satsi kerrallaan. Tästäkin määrästä tulee siis piirakkavuoka tai 12 muffinia (ei kuitenkaan niitä ameriikan vuokia). Itsellä oli Ikeasta ostettuja paperivuokia, jotka oli aika korkeita.
Tällaisia lohdukkeita, kun sain päivällä puhelun. Perjantain ikävä operaatio aikaistettiin torstaille. Sanomattakin selvää, että pieni paniikki yrittää nostaa päätään. Hyvinhän se menee, kyllä mä sen tiedän. Ei se poista jännitystä kuitenkaan yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!