Hiirelle takki.

Niin, se vaavin takki, josta höpisin edellisessä postauksessa tänä aamuna (?). Nappasin sen puikoille tuossa joskus iltapäivällä. Ja iltahan onkin kulunut hartiajumia hankkiessa. Täyty jo laskea työ pois kun alkoi käsivarsi vähän varoittelemaan. Plus persaus puutui ihan onnettomasti, pakko kai se on ottaa vinkistä vaari.

Yllätyin kuinka pitkälle sen ehdin saamaan. Siis, mittaahan on tuskin kauheesti päälle 10cm, mutta onhan se toki jonnin verran levee. Pikku palmikot on söpöjä, tollasesta määrästä nurjaa en vaan välitä. Oishan sen voinut helmeksikin heittää, vaan kun tuli mieleen vasta muutaman kuviokierroksen jälkeen. EN ala purkaan, se o vissi. Ihan vaan siksikin, etten halua pilata tota lankaa, veikkaisin nimittäin että sen kierteet vähän kärsis. Lankahan on Hjertegarnin Ciao Trunte, 100% merino (superwash, uuu), semmoin ihanan pehmoinen, 50g / n. 180m. Valkoista on kaksi kerää, vaalean harmaata toiset kaksi. Ohje sanos että 150g ois menekki, mutta mene ja tiedä. En ole vielä pohtinut sen kummemmin miten värit tähän toteutan, kun kumpikaan ei yksinään riitä. Vois kait raidottaa jotenkii. Kaarroke-ohje, eli vois toisaalta yhdistämisvaiheessa vaihtaa...? No, mietitään sitä sitte. Matkaahan on vielä mukavasti.

Sain mää käytyä kaupoillakin. Parit farkut tuli ostettua, vaan täytyy ehkä käydä sovittamassa kokoa pienempää ja mahdollisesti vaihtaa, kun tuntuivat vähän hoopon löysiltä. En todellakaan ole voinut laihtua tässä talven aikana, sen verran on tullu mussutettua ja sairastelun takia lenkit on jääneet ihan kokonaan. Syy lienee siis housujen materiaalissa, joka sattus nyt olemaan semmosta pehmosempaa/löysempää. Mene ja tiedä siitäkään. Mutta niin, ruokakaupankin tsekkasin. Vielä mä pystyn arjestani huolehtimaan! ;)