keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Fuksiaa harmaaseen kevääseen.

Jihuu en oo nukahtanu!
So Sweet -sukkien jälkeen Riepu eteni muutaman rivin tai jopa sentin, sitten puikot kaipaili jotain rivakkaa.


Eiran Langoista ostettu Debbie Blissin Blue Faced Leicester DK on aikas ihanan pehmoinen superwash-villalanka, joka käyttäytyi mallikkaasti puikoillakin. Palmikkokuvion lainasin Sukkalehden yhdestä mallista (semmoset siniset sukat, emmää jaksais nyt millään ettiä sitä lehteä ja hakea tarkempia tietoja yyy), oon halunnu kokeilla sitä jo hetken aikaa.

Kömpelön näköiset, kun varsi on kovin pitkä (jostain syystä niistä tuppaa tulemaan tommosia kun en tee perus resoria :D, toisaalta on hyvä ettei oo liian lyhkäset ko sitte tuuli ja tuiverrus eksyy ranteisiin) ja muuten ovat jokseenkin kaposet. Peukalot on taas luokkaa mulle sopivat eli varmaan liian pitkät :D. Mutta henkilö, jolle nää menee, omaa myös solakat peukalot eli ehkäpä ne ois sopivat. Ja ko. hlöllä on myös (toivon mukaan, jos en vaan väärin muista) kapeammat kätöset kuin mulla. Ja palmikko nyt vetää sitä vielä vähän supumpaan, eli pientä vääristymistä ehkä. Seli seli.


Vähän osviittaa siitä, miltä saattas näyttää kätösissä. Ei ollut mallia lainattavissa, ja omien käsien kuvaaminen on jokseenkin haasteellista :D.

Nyt puikoilla on samainen lanka, joka taipuu mätsääväksi pipoksi. Vasta tuossa eilen(köhän se oli?) Ihan Kaikki Kotona -blogissa oli linkki saksalaiseen silmukoidenluontitapaan, jonka pitäs olla mukavan joustava. No minäpä kokkeilen!


Kummasti päädyin ihan tajuamattani tekemään resorittoman alun. Voi vain toivoa, ettei pipo löysty ihan saman tien ekalla päähän laittamalla muodottomaksi säkiksi. Ja koska loop on jo vähän tutumpi juttu, pistin sukkapuikkojen sijaan pyörölle. Rivakasti tulee, tuossa joskus iltapäivällä loin silmukat ja muutamaa tuntia myöhemmin näytti tuolta (kun kävin värien kunniaksi nauttimassa tilkan karpalomehua kantiksessani, terv. NoLife). Tässä ei enää kauaa nokka tuhise, jotenka sen jälkeen voisi huvin päiten napata sen yhen liilan langan takaisin ja tehdä siitäkin pipon pariksi niille toisille palmikkolapasille.

Hyvä keksiä uusia juttuja kun ei nyt sit yhtään innostaiskaan purkaa sitä punaista sukantekelettä (Trekkingistä, ehämmää sitä sunnuntaina jaksanukkaa purkaa) ja alkaa uudestaan. Vaikka sitä noppaakin heittelin. Plääh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti!