Kävin kantiksessani neulomassa puolet pipasta pitkänäperjantaina. Ihanainen baarimaija lahjoi Kinder-lelulla, sen hännän voi vetää ulos ja siinä on senttimitta!
Pipo-selfie on yllättävän haasteellista.
 |
| Kuvaajalla/mallilla ei ollut housuja jalassa. Ketään ei kuitenkaan vahingoitettu prosessissa. |
Koska joko saat kuvaan käsivarren kummassa asennossa, tai sitten poseeraat massiivisen klyyvarisi kanssa. Huokaus.
Pipon tikuttelin samalla tavalla 5mm pyöröllä looppina kuin edellisen fuksian. Taidan jatkossa tehdä kaikki pipot sillä mallilla, paljon näppärämpää kuin sukkapuikoilla. Lapasiin kului n. 58g, pipoon 45g. vielä jäi kerään 34g, mutta harmillisesti se ei kovin pitkälle riitä. Mulla on kohtuullisen vähän ton paksuisia lankoja, joten sen yhdistäminen jonkin kanssa on myös hivenen haasteellista... Fuksia on ohkaisempaa, vaikka samankokoisilla puikoilla teinkin. Siinä on löyhempi kierre ynnä muuta, notta niitä kahta ei välttämättä ihan heti yhdistä. Mä en nimittäin oikein kestä sekottaa kahta (tai useampaa) eripaksuista lankaa, epätasainen pinta on suuri nounou. Poikkeuksena vaikkapa huivi, jossa yhdistetään räikeästi eripaksuisia, jolloin se tekstuuri on sopivalla tavalla. Mulla itseasiassa olisi eri matskuisia ja paksuisia ja värisiäkin lankoja sopivassa skaalassa, jotta voisin toteuttaa jonkun räikeän hirvityksen kaulani ympärille... Hmmm!
Mitähän sitä seuraavaksi... Riepu on kesken, samoin se punainen Trekking on edelleen purkamatta. Voisi toki Nallen Taikasta neuloa lapaset So Sweettien kaveriksi. Vaan josko nappaisi suurella vaivalla porukoilta tänne kannetusta dvd-läjästä jotain ällönlällyä kuten Jane Austenia (Viisasteleva sydän ois mielessä) ja tikuttelisi Rievun jopa loppuun (tuskin sentään). Taaai sitten voisin vaikkapa voida pahoin liiasta karkin syömisestä, ystävä oli illalla kylässä ja tarjottavia jäi yllinkyllin mun krapulapäivääni kaunistamaan. Senhän ei pitäis tarkottaa sitä, että ne kaikki syö kerralla, mutta niinhän siinä kuitenkin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!