Otsikko - eeppinen tahi ei - paljastaa viimeisimmän työn, joka putosi puikoilta tuossa aamupäivällä. Peukaloita lukuun ottamatta ne on neulottu täysin kantiksessani :D. Joko vietän siellä paljon aikaa tai sitten näiden neulomiseen ei mennyt kauaakaan. Tiedän, kumpi noista ois se vähemmän säälittävä, mutta taitaa molemmat pitää paikkansa...
Olen tainnut pikkuisen rakastua tähän lankaan. Ja vaikka en saisikaan ostella lankoja koska edellisiäkin hankintoja on iiihan liikaa, en kadu kyllä hetkeäkään näiden ostamista. Siis. Ensinnäkin. Tuo väri. Silmät sydämiä täynnä. Ja toisekseen. Satarossanen villa, ja noin pehmeetä! Karheudesta ei häivääkään, vaikka ei mitään ylellistä alpakkapehmeyttä ehkä olekaan. Mut ihanan pehmoista, enkä usko että niin kamalasti kutittaisikaan vaikka villa voi kyllä senkin tempun tehdä varsinkin pipoissa (itseni kohdalla), jos ne onnistuu hiostamaan. Ja kolmanneksi. Noilla ei-maailman-laadukkaimmilla-mut-ihan-jees-puupuikoillakin tää juoksi niin kauniisti. Varsinkin pipoa neuloessa niillä unelmasilkkisillä pyöröillä, toki. Mutta nää ebaysta lie kuinka halvalla tilatut puikot ei tietenkään ole mitään mestariluokkaa, mutta ajaa asiansa vallan hyvin ja ainakin tämän langan kohdalla ei ollut mitään kummempia hankaluuksia.
Kuten taustalla näkyy, vain kaksi pienen pientä sykeröä jäi jäljelle. Kämmekkäät veti 46g lankaa, ja piposta oli jäänyt vähän enemmän kuin nuo kaksi sykeröä yhdistettynä, joten kerä oli snadisti "vajaa". Tokikin ranne-osa pääsi venähtämään, kun palmikon kuviokerta on kohtuullisen monirivinen ja halusin peukalonpaikat saada tuohon leveimpään kohtaan (tai ainakin siten ettei ne ois samassa kohtaa tuon kierron kanssa), mutta olin suht luottavainen langan riittämisen suhteen. Edellisissä lapasissakin oli pitkä ranne, ja niihin kului vähän päälle kerän verran, ja vaikka näissä olikin neljä silmukkaa enemmän per rivi, kärjestä ja peukaloista jäisi pois just riittävästi. No, ihan liikaa ei kyllä jäänyt...
Tykkään tuosta palmikkokuviosta kovasti, nyt sen sitten kokeilin. Nämä saattavat jäädä ihan itselle, kyllä. Vaikka tää hikitassu ei niin hirmuisesti tällasia kaipaakaan... Mutta nää on aikalailla mun käpälälle mitotettu, muille saattas olla turhan löysät.
Mutta! Onpahan nyt käytetty nuokin hankinnat, eli kyllä toi lankavarasto joskus hetkellisesti pienenee :D. Toki tää ei mitenkään anna lupaa hankkia mitään lisää, eli eiku seuraavaa koukkuun. Luokkakaveri tilailikin niitä toisia sukkia miehellensä, myös tytöille ja näiden serkuille täytys kämmekkäät neuloa. Taidan aloittaa kämmekkäistä, koska perussukat ei kiinnosta ei niin tipan tippaa! Vaikka musta veikka hyppäsikin kyllä jo pitkäperjantaina puikoille... Mut ku ei. Ei ei ei. Täytyy selvitellä minkä kokoista kämmekästä lähtis tekemään kun lapsilla on ikää maks kymmenen vuotta. Oisko vanhempi ollu yhdeksän. Joku semmoi. Seiskaveikat on kyllä vähän tyhmästi karheita, mutta niitä nyt ois silleen et pitäs käyttää pois. Toki ois myös koskematon Nalle Taika, mutta en oo ihan satavarma riittääkö siitä kahteen pariin. Plus se jotenki nyt huutelis päästä sukiksi. Pohdiskellaan...
Ja sitten muihin aiheisiin! Koti tuoksuu makean curryiselle, kun keittelin jasmiiniriisiä ja paistelin kanaa kastikkeeksi. Huijasin ja käytin jotain valmista Kerala Curry -soosia, mutta haittaakos tuo. Hyvää oli, varsinkin kun kanan lisäksi soosiin päätyi sipulia, valkosipulia, vihreitä papuja, pikkaisen parsakaalia ja puolikas kesäkurpitsa (varsinainen sesonkisyöjä...). Mums! Ja kahvin kanssa teki niin hulluna mieli jotain makeaa, joten pakkasesta suuhun päätyi kylmiltään mokkapala! Siis ihan tosi, en sulatellut sekuntiakaan. Ei ollut tietenkään niin umpijäässä etteikö hampaat ois pystyneet, ja hyvältä maistui. Se ei kyllä laannuttanut makeanhimoa ihan niin paljoa ku oisin toivonu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!