Eilen ei juuri neulottu, pari senttiä mustaa veikkaa perussukan resoriksi. Sen sijaan illemmalla leivoin hieman. Olin ostanut jo ainakin viikko sitten kolme limettiä, ja ne uhkasivat kuivua skooliin konsanaan. Vielä niistä kuori raastui, ja mehua puristui ihan kiitettävästi myös. Kookosmaitoa ja rasvaa, sokeria ja jauhoja. Siinä kai ne tärkeimmät.
Loppulukemana suosikiksi noussut lime-kookoskakku, jonka taidan kyllä jatkossa leipoa ilman kananmunia. Ekalla kerralla reseptiä kokeillessa ihan vaan unohdin kananmunat, vaan eihän tuollainen taikina niitä oikeastaan tarvinnutkaan. Ei noussut yhtä hurjasti, mutta eipä tainnut tosta pinnalta tollalailla haljetakaan. Ja tekstuuri oli miellyttävämpi, kananmunilla tehdessä siitä tulee hyvin pehmeä ja sienimäinen, ilman niitä se oli hieman mureampi ja murustavampi, mutta mehevyydessä ei hävinnyt yhtään.
Eihän leipomiset siihen loppuneet. Jos uuni kerran lämmitetään, siellä on parempi paistella jotain muutakin. Selailin reseptikirjasiani, ja päädyin kokeilemaan Valion kirjasesta juusto-chilimuffineja. Tosin chilit korvautuivat tällä kertaa oliiveilla ja aurinkokuivatulla tomaatilla.
Tässä ovat vasta matkalla uuniin, en syystä tai toisesta ennättänyt ottaa kuvaa paistetuista. Nyt ne ovat jo kadonneet... Kohosivat tosi kauniisti, ihania pyöreitä palluroita. Vaan vaivasin ehkä vähän liikaa, turhaa sitkoa syntyi ja tekstuuri oli vähän semmonen taulusienimäinen ja, noh, sitkeä. Noo, ei haittaa, tulipahan kokeiltua ja oli ne ihan hyvän makusia kuitenkin :).
Eiku hei, nappasinhan mä tän instagramiin! Koska piti jipottaa verigreippi-hartwallia. Eka siemaus hurmasi, mutta kohta se olikin vaan vähän liian makeaa. Harmi.
Tänään on käyty kaverin kanssa kävellen keskustassa, matkalla Lindexiltä tarttui mukaan minttuisen vihreä chinot kesäksi, sekä oikein kirkuvan keltainen neulepusero, ihanaa! Ruokaa Amarillossa, sillä ei pety vaikka ei ehkä niin über-gurmeetakaan saa.
Kotiin kun saavuin, jylläsin ja mylläsin mööpelit uuteen uskoon. Tai lähinnä sänky ja pöytä muuttivat hieman sijojaan. Olipa hommaa! Sänky painaa kuin synti, sitä ei ihan mikään riuku yksin siirtele. Loppulukemana on laajemmin lattia-alaa. Mene ja tiedä kuinka tää tulee toimimaan. Mutta halusin kokeilla. Ja testiin pistetään heti huomenna, kun kylään tulee kolme leidiä ala-asteen ajoilta, meningen är att tala svenska och bara svenska! Jag var på (i, vilken är det??) en språkbadklass i lågstadiet, men har aldrig användat språket för riktigt.. Nästan glömt allt, men nu ska den andras! :D
Loppuun vielä huomio talon hissistä. Joku halusi tuoda poliittisen mielipiteensä muidenkin tiettäväksi. Kiva juttu.
Neuloosissa havaittavissa pientä laantumista. Ei oikein ole semmosta hinkua tehdä kuin tuossa aikaisemmin. Tekis edelleen mieli, mut moni asia ei oikein innosta enää. Perussukkaa yritän nyt siitä mustasta, koska luokkalainen miehelleen sellaiset tilasi, mutta saattaa olla että aika pakottaen valmistuu... Lankavarastokaan ei nyt oikein herätä mitään liekkiä. Taisin hetkeksi ihastua paksumpiin lankoihin, mutta niitä mulla on todella vähän. Kai kannattaisin napata kokeeksi taas joku ohuempi puikoille. Vai mites se Nurmilintu-huivi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!