Meanwhile, koko muun päivän oonkin tikannut kordeliinia. Tai no, aamupäivällä sain käytyä suihkussa, apteekissa ja kaupassa, sekä taisteltua tiskivuoren huipulle. Huhhuh, ihan tarpeeksi yhdelle päivälle :D. Kordelherzchen oli siis kantapäässä - ja siitä tuli ihan valtava o_O.
Mietinkin sitä jo silloin eräs ilta kaverin luona, että nyt tulee jotenkin hullun pitkä kantalappu. Siinä ois mukamas niin paljon kerroksia kuin silmukoita, tai sitten olen laskenut jotain tääyysin väärin. No, sinällään se ja sama, yltää vaan pidemmälle akillesta pitkin. Mikä ei ainakaan kengässä haittane kamalasti, yleensä ainakin omaa kinttua hankaa vähän ylempääkin eli sukalla saa olla vahvennettua kulutuspintaa vähän korkeammallakin. No, ranskalaisen kantapään jälkeen sivusta vaan täyty poimia ihan jumalaton määrä silmukoita. Loppuviimein puikoilla oli yli tuplaten alkuperäinen s-määrä/puikko. Niitä sai sit kavennella pienen ikuisuuden. Kavensin joka kerroksella, enkä usko että se oli yhtään liioittelua. Ja tossa kohtaa jalkapöytää heräsin ajattelemaan, että tätähän täytyy kärjessäkin kaventaa, täytyskö vähän miettiä miten kuvion päättää...
No, mietin sitä aikani ja taisin tikuttaa ihan hintsusti liian pitkälle. Varsinkin kun kavensin ensin joka toisella kerroksella eli ns. loivemmin. Kärjestähän meinas tulla liian pitkä. Tai jos tää äitin kinttuun pitäs sopia, ni todennäköisesti tulikin.
Koska miun varpailla oli tilaa. Kärki tosin näyttää kuvassa jokseenkin häröltä, kun oli vissiin pakko kipristellä varpaita jotenkin hooposti... Varresta kinnaa ihan huolella mun paksuissa pohkeissa, mutta äitille istunee paremmin.
Kuten näkyy, kantalappu yltää jokseenkin korkeelle kinttua pitkin. Ja oisko kärjen ehkä saanu paljon nätimmäksikin... Hemmetti. Nyt kenkuttaa.
Mutta pakko kyllä sanoa, että vaikka alkuun kuvio tuottikin ongelmia, se on aika hemmetin ihana. Ja entäs lanka sitten!!! Kyseessä siis Austermann Step Classic, juurikin tämä jojoballa ja aloe veralla käsitelty. Siis. Olen rakastunut. Tää on oikeasti haastaja Heritagelle. Niin unelmaisen pehmeää, sileää, ihanaa. Just niitä ylisöpöjen ankanpoikasten untuvien tuntuista. Toivon vain, että sukat ees melkeen istuu, silleen että niitä voi käyttää eikä että jää käyttämättä koska ne on aina kurtussa jostain... Ja toivoa sopii, että lanka olisi kestävyydeltään hyvä kun kaikki mahdollinen muu langassa on niin jumalaista. (Paitsi hinta, auts.)
Nyt pitäs sitte kaveri puikoille. Vaan kun ei ehkä jaksa. Eikä jaksa vaavin takkiakaan. Eikä tee mieli ällöpyllyjäkään. Yyh. Joku simppeli juttu ois kiva. Mutta ehkä ajattelen järjellä, enkä enää tänään hamstraa mitään uutta puikoille. En jaksa oikein keskittyä enää mihinkään.
Pitäis alkaa harkitsemaan, millon lähtis kokeileen koulunpenkillä istumista. Viimeistään torstaina ois varmaan fiksuinta. Tosin en usko jaksavani koko päivää. Vaikea arvioida jaksamista ja oloa, se vaihtelee päivän aikana jonkin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!