lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kordeliinit puikoilta putos

Ja voi mitkä murheenkryynit ne olivatkaan! Ei kiesus. Ensin ei kuvion seuraamisesta tahtonut tulla lasta ei toista. Sitten kun hiffasin virheen kohdan, alkoikin rullaamaan aika kiltisti. Mitä nyt jalkaterästä tuli vähän liian pitkä, kun menee mun jalkaan mallikkaasti eli äipälle liian suuri. No kiva. Vaan kato ku mä alan purkaan perkele.


Sitten loin silmukat sen parille joskus viime viikonloppuna kai. Vai millon se oli, en minä muista kun välissä väkersin hiiren takkia sun muuta. Kuvion noudattaminen oli vähän iisimpää. Mitä nyt huomasin, että käsiala meni ja muuttui, hitto soikoon! Vähän yritin tiukentaa takaisin, en tiedä miten ne niin onnistui lörähtämään. Jalkapöytään päästyäni oli muutaman kömmähdyksen saanut korjata, onneksi ihan siis sitä mukaa kun niitä tuli. Milloin unohtui langankierto sieltä missä sellaisen olisi pitänyt olla, ja sen semmoista. Sitte aloin mallailemaan että kuinkas pitkästi vielä kärkikavennuksiin. Tikutin menemään ja muka mallasin. Jotain hoopoa siinä nyt oli, kun kavennukset oli melkein puolessa. Mallasin. Ei saatana, tostahan taitaa puuttua pätkä kuviokertaa! Miten se nyt on mahdollista? Eikun purkuun, poimippa siinä nyt oikeetanurjaalangankiertoo. But I did it. Ja koitin uudelleen. Ei ssssaatana, nythän tää menee taas ihan päin honkia??!! Ei auttanu ku purkaa taas. Anna olla viimonen kerta... Nyt sen oli pakko mennä kohilleen, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ja olin jokseenkin älytön ja kavensin ja päättelin ja vasta sitten tuli mieleen mallata viimeisen kerran. Kyllähän ne saman kokoset noin niinku suurin piirtein on (jos jotai millien heittoa onkin ni olokoot). Mutta jos herkkäsilmäisimmät kehtaavat katsoa, ei mallikerrat mene vieläkään kohilleen...


Toisessa 13, toisessa 12. Mut ei siihen ois voinu tehä enää yhtä!!! Oliko käsialoissa noin suunnaton ero sit loppuviimein kuitenki? Hitto, ärsyttää jotenki vähän liikaa. Vaan äiti kyllä osaa arvostaa epätäydellistä lahjaa, sitä en epäile hetkeäkään :). Parempi onni seuraavalla kerralla?

Mutta. Lankaa vois ylistää vielä vähän. Kertauksena siis, Austermann Step Classic, puikot 2,5mm, malli kordelherzchen. Lankaa kului vaa'an mukaan tasan 75g, kerässä jäljellä vaa'an mukaan tasan 25g. Voikos ollakaan noin tasaista? Siis että kerässä todella oli se 100g! Sukkien ongelmia tasottaa aavistuksen se, että lanka oli kerrassaan rakkautta. Siis, en pääse yli sen pehmeydestä. Onneksi sitä odottaa tuolla vielä 3 kerää lisää, plus yksi vähän kirjavampi joka ei tainnut classic-nimellä mennä.

Mitä seuraavaksi sitten? Saattaa olla, että tässä täytyy ottaa parit salaiset projektit puikoille pikkuhiljaa kans, eli niistä ei pitäs liiaksi päivitellä, ainakaan liian yksityiskohtaisesti ja kuvien kera. Täytynee jotkut perussukat puikottaa seuraavaksi kans, saa luokkalainen miekkoselleen vielä toisetkin :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti!