Paleltaa

Koulupäivä loppui ajoissa, ja kotimatkalla päätin piipahtaa kaupan kautta. Kainaloon tölkki maitoa ja mehukeittoa (karviais-boysenmarja on rakkautta) ja ehkä jotain muuta, en muista. Pakkohan se ol nostaa kattila hyllyn päältä ja pistää riisipuuro tulille. Paleltaakin koko ajan, en tykkää. Sitä täytyy vähän paikata.

En tiedä mikä sen vetovoiman salaisuus on. Kai siinä on jotain lohdullista. Viekö se kenties lapsuuteen vai onko se vain olemukseltaan - tuoreeltaan lämmin, kermainen ja lempeä, kylmänä edelleen pehmeä ja muokattavissa vaikka mihin - niin vetävä. Vanha tuttu riisipuuro! <3

Tulihan siitä sitten vähän tönkköä kun saatoin unohtaa sen hetkeksi.... Mutta nieluni antaa jo periksi aika paljon, ja äkkiäkös ihanainen riisipuuro hulahtaa mehukeiton maustamana masun uumeniin. Keitto-ohjetta on ihan turha tähän kirjailla kun se lukee riisipussin kyljessä ja netti on pullollaan sen kopioita. (3 dl vettä jossa keitellään 5 min 1,5 dl riisiä jonka jälkeen lisätään 7 dl maitoa ja haudutellaan loppuun, ehkä noin 40 min, maustetaan ripauksella suolaa.) Mehukeitonkin osaisin itte, vaan kun toi on niin hyvää. Notta emmää jaksa. Eikä oo mehuakaan/marjoja eikä perunajauhoja että vois keitellä. Mums <3

Otin liilan langan kouluun tänään, vaan päivä meni Balanssi-ohjelman kanssa tapellessa sekä koetta rustaillessa (uusinnassa nähdään varmaankin...) notta eihän niitä silmukoitakaan ehtiny luomaan. Sen sijaan puuron keittelyn jälkeen otin ja lähdin paikalliseeni juomaan karpalomehua. Mukaan läks myös 2,5mm bambut ja Trekkingin punakirjava. Ohjeen linkkaan sitten kun se on ajankohtaista, nää on nyt semmoset hyshys-sukat (pahus, paljastuivat sukiksi), jotta nää nähtäneen vasta paaaljon myöhemmin täällä blogin puolella. Saatan sortua hihkuttelemaan niitä Löysäpipoisissa tai Neuloosissa facebookin puolella, koska jostainhan tän huomiohuor- siis niin, jostainhan sitä huomiota on saatava ;).