lauantai 24. tammikuuta 2015

Älä kerro äidille

Lähtiköhän nyt taas sieltä surullisenkuuluisasta lapasesta... Ystävän kanssa reipas kävelyretki: Kurvista Ogelin lankamaailmaan. Rankaisuksi sain kivat hiertymät molempiin kantapäihin, katumusharjoitukset siis käynnissä.

Ihan vaan niitä pitkiä pyöröjä ja langanohjainta lähdin hakemaan...


Ciao Truntet nyt olisin voinut antaa anteeksi, sillä niistä loihditaan (tai ainakin yritetään...) työkaverin kevätvauvalle jotain pehmoista ihanaa eikä sellaiseen löytynyt ennalta lankoja. Tai hiinä ja hiinä, mutta kuitenkin vääränlaisia, ja etenkin värisiä. Mutta mitä noi muut nyt sitte on HÄ?? Aivan liian ihanan tuntuista Austermann Steppiä ja Strömpeä pahanvärisellä keltaisella ja mikähän tuo reunimmainen nyt oli, Trekking? En tiedä voinko oikeastaan antaa tätä lipsahdusta nyt anteeksi. Ennen kuin niistä on neulottu jotain, sitten voidaan harkita uudelleen.

Liila Step kyllä ihan huutaa erään tietyn henkilön väriä, notta sille sukat. Keltainen ja punakirjava Step on mulle niin rakkausvärit, että kyllähän mä taidan taas sukkia tarvita... Vaaleanharmaa Step näyttää kyllä aivan äidin pitsisukilta jo nyt, notta semmoset. Ja tuo Trekking (onkohan se t:llä, en jaksa tarkistaa...) on vielä pienoinen kysymysmerkki. Sukat hyyyvin todennäköisesti, mutta että kenelle? Koska saatoin rakastua siihen itse, mutta nyt **ttu haloo. Koska Strömpestä tulee kyllä mulle, kukaan muu ei tykkää tollasesta värikombosta.

Mutta nyt on ne pitkät pyöröt, jotta voin alkaa painiskelemaan loopin kanssa. En ole vielä koskaan moista yrittänyt, mutta täytyyhän se nyt kyllä testata. Ja nyt on myös se langanohjain, eli voisi yrittää uudelleen kirjoneuletta. Vaikka tuskin tuo kaikkia ongelmia suinkaan poistaa, jos vaikka ees vähän helpottas. Selviää tasan testaamalla.

Lankamaailmassa törmäsin kivan näköiseen pipomalliin.

Ogelin Lankamaailman myymälässä nähty pipo. Kaikki kunnia heille!!

Neulotaan tasona, toisessa reunassa kavennetaan ja toisessa lisätään. Sitten jotenkin jännästi reunat yhistetään ja toinen pääty kurotaan umpeen. Nappasin salakavalasti myös ohjeesta kuvan, mutta saisinkohan sitä täällä julkaista... Siellähän se toki oli kaiken kansan nähtävillä ja luettavissa, mutta josko nyt en kuitenkaan laita sitä tänne. Etten vaan astu varpaille.

Äitee lahjoi pyykkikorilla. Ihan itse oli ihanasti ottanut vinkistä vaarin ja surauttanut vanhasta Ikean verhokankaasta sinne pussin sisään. Sais kyllä ommella lattiatyynyynkin päällisen ;).


Kori muistaakseni hankittu KodinYkkösestä/Anttilasta tai jostain sen kuuloisesta. Reunalla roikkuu ne Kalajoki-sukat ja Olgat <3. Taustalla taas näkyy töistä varastettu Munax-pahvilaatikko!

Lankojenostokielto on nyt kyllä kokenut pahan kolauksen. Ihan tosi, nyt ei jumalauta osteta mitään lankoja hetkeen!! Ja koska pyörö ja ohjain on saatu, ei kyllä olekaan mitään hirmu akuuttia tarvetta uuteen visiittiin mihinkään käsityöliikkeeseen. Mutta tiedetäänhän se jo, että kun Wanhaan Satamaan rantautuu seuraavat Kädentaitomessut, sieltä mut kuitenkin löytää... Ja kun Kamppiinkin muuttaa se Snurre, on sekin joskus tsekattava. Ja Fiina. Ja Eiran langat. F*ck.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viesti!