Perjantain tunneilla ehti neuloa eteenpäin. Kotiin jäi vain kärkikavennus sun muu. Tässä värikin alkaa jo miellyttää, mutta jekkuhan on kuvausvalossa ja taustassa. Oikeasti ei ole noin keltainen. Möh.
Ja kodin valossa väri alkaa raivoilemaan :D. Lähempänä oikeaa kyllä, mutta kuvissa ehkä hieman ylikorostunut. Kärkikavennuksien alkaessa heräsin pohtimaan, että kuinkas mä ton palmikon sitten teen? Se kun oli ihan reunassa kiinni... Noo, soveltelin menemään, ehkä hivenen kömpelön näköinen mutta sai sen aika pitkälle siistinä jatkumaan :). Ja tokihan lapasesta loppuu jälleen pituus kesken mun sormille. Sentti pari sais olla pidempi. Näin käy joka kerta! Peukalo sitten onnistui venähtämään vähän turhankin pitkäksi jopa minulle :D. Tai ei se oikeastaan mun peukalolle liian pitkä ole, mutta suhteessa lapaseen noin muuten. On se niin vaikeeta... Kyllä palmikko onnistuu ja lukuisat pitsit ja pinnat, mut mittasuhteet!
Noin niinkus valmiina lapasena näyttää kyllä aika pirun kivalta, vaikka itse sanonkin. Ja ei se värikään nyt niin paha sitten loppujen lopuksi...
Kohta vois alotella paria. Hih, nirkko! Tosin ensin täytynee konsultoida terveydenhuollon ammattilaisia, kun näyttäs siltä että syksyinen tulehduskierre uhkaa jälleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viesti!