Diagnoosi

Fataali neuloosi??

Ihan tosi. Olisin voinut nyt kotiin päästyäni laittaa hyvää ruokaa tai pyytää kaveria leffaan tai lähteä käymään jossain. Mutta mitä? Pesukone sentään pyörii, mutta ruoaksi keittyi nuudeleita, koska muu olisi vienyt liikaa aikaa. Sen sijaan, että olisin sosiaalinen, istun tässä olgat jalassani ja unelmoin. Vuoden ensimmäinen Suuri Käsityö saapui, mutta sieltä löytyi oikeastaan vain yksi oikeasti kutkutteleva ohje. Ja sekin suuritöinen neuletakki :D. No niin taas...

Eilen selailin niitä muutamaa Modaa jotka porukoilta nappasin mukaani, ja yhdessä löytyi pieni hiirenkorva. Olin näemmä jo joskus pari vuotta sitten lehden ostaessani ihastunut yhteen neuletakkimalliin, ja tein niin jälleen nähdessäni sen :D.

 Lankana tuossa oli muistaakseni Noron joku silk-jotain, mutta mä en ole kyllä koskaan Noroon ihastunut. Paitsi värien puolesta. Tuossakin tosi kauniit sävyt. Mutta hei haloo, suurin osa Noroja joita olen hipelöinyt on vaan jumalattoman karheita ja ihan epämääräisiä muutenkin. PLUS nehän maksaa enemmän ku pieni talo!! Huhhuh, ei tuu kesää. Mutta. Tää malli voisi oikein mallikkaasti toimia niillä harmailla ja vihreillä vyyhdeillä, joista selostin aikaisemmin. Tosin tekisin varmaan täysmittaiset hihat. Ja kenties yrittäisin raidoittaa ton kaarrokkeen niin, että aloittaisin vihreällä (jota on vähemmän), ja vähän kerrallaan lisäisin harmaata raitaa. Vihreällä ensin leveämmin, harmaan leveys lisääntyisi vähitellen ja vihreä kapenisi. Lopuksi pelkkää harmaata. Taaii jotain sinne päin. Sanoo hän, jolla on se vuoden vanha neuletakin tekele edelleen odottamassa syyttävästi tossa tuolilla muovipussin uumenissa... Jos keskeneräiset ensin? Mutta kun...

Ja keskeneräisistä puheen ollen. Tuossa vaiheessa ollaan juuri nyt säärystinten kanssa. Ja tavallaan kiinnostas kyllä ja tavallaan ei kyl yhtään. Koska! Löysin yhden pöllöpipon ohjeen ja tahtoisin hyökätä sen sinisen alpakan kimppuun (olenko edes maininnut sitä?) ja tehdä siitä sen pipon jota olisin kovasti jo aloittanut jos ei puikot olis olleet kadoksissa. Ja sit kyllä tahtos myös tavallaan jotain sukkaakin puikolle. Tai ehkä ne kirjoneulelapaset.. Vai sittenkin Nurmilintu-huivi kreisistä kissalangasta?

Jösses...









Kirjoneuleesta vitsailin kaverille, että alkaisko uransa tällä:

Varmaan ihan näppärää.











En tiedä haluaisinko välttämättä tähän nyt kirjata ylös, että mitä vois "uuden vuoden lupaukseksi" itsellensä määritellä. Mutta ehkä joku sellanen pieni suunnitelmallisuus ei ois yhtään pahitteeksi?

• Ensinnäkin, kuten jo tässä postauksessa olen höpissyt, kirjoneule. Ei ole ihan eka kerta kun siihen tartun, mutta kuitenkin. Sen vois yrittää opetella. Ja saada jotain käyttökelpoista aikaan. Toiveena ihka oikea kirjoneulesukkapari omaan käyttöön :D.
• Huivi. Eikä mikään pötkö-kaulaliina tai tuubi (jollaista en ole kyllä vielä koskaan tehnyt), vaan esimerkiksi se Nurmilintu (ohje saatavilla Ravelryssa). Siinä olisi haastetta jo kokonsa puolesta.
• Neuletakki valmiiksi. Ja tää jos mikä saattaa tuottaa tuskaa...
• Vähän voisi myös kutkuttaa loopin opettelu.
• Lankavaraston s-e-l-v-ä harvennus ja uusien lankojen maltillinen hamstraus. Vaikkakin "maltillinen" ja "hamstraus" ei ehkä sovi samaan lauseeseen... 

Jos tuossa nyt alkuun. Vaikkakin vähän jännittää, että kuoleeko tää neuloosi kevään mittaan ihan kasaan. Sillä on ollut tapana tehdä juuri niin, ja yleensä vasta syksymmällä ilmojen viiletessä ja lehtien värjäytyessä muistuu taas mieleen villasukat. Keväälle on myös muuta suunnitteilla, ja se saattaa verottaa vapaa-aikaa jonkin verran. Mutta näillä näkymin ainakin maaliskuun eka viikko voi olla sopiva hetki tikuttaa jotain, sillä luvassa on pienimuotoinen leikkaus ja siitä seuraava sairasloma. Mutta lypsän tätä neuloosia niin kauan kuin sitä vaan riittää :). Ja pitäähän mun nyt työkaverin kevätvauvalle jotain tehdä!!